Taloudellisen globalisaation varjopuolia ovat ihmisoikeuksien kustannuksella tapahtuva rahamarkkinoiden vapautuminen ja tuotannon hajauttaminen eri puolille maailmaa sen mukaan, missä se on halvinta.

Myös kansainväliset järjestelmät kaupan vapauttamiseksi (kuten Maailman kauppajärjestö) ja kehittyvien talouksien vakauttamiseksi (kuten Kansainvälinen valuuttarahasto) syrjäyttävät usein ihmisoikeudet. 

Oikeuksien polkemisen vastavoimana ovat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeudet, ammattiyhdistykset, reilu kauppa ja aloitteet yritysvastuun kehittämiseksi. 

Kauppa ja ihmisoikeudet on ristiriitainen yhdistelmä. Sen eri puoliin liittyvät monikansalliset yritykset, reilu kauppa ja yritysvastuu.  

Kansainvälinen järjestäytyminen talouden alalla vaikuttaa sekin ihmisoikeuksiin. Maailman kauppajärjestö WTO, kansainväliset rahoituslaitokset ja valtioiden väliset vientiluotot ovat paljon muutakin kuin talouspolitiikkaa. 

Globalisaatio ei suinkaan ole niin uusi ilmiö kuin usein ajattelemme. Kansainvälinen työjärjestö ILO ja sen säätelemät työelämän perusoikeudet ovat itse asiassa vanhempia kuin YK:n ihmisoikeusjärjestelmä. ILO:n toimialaan kuuluvat muun muassa lapsityövoiman vastaiset sopimukset sekä ammattiyhdistysten oikeudet.