ILO:n tärkeimmät tehtävät ovat työelämää koskevien kansainvälisten yleissopimusten laatiminen, niiden täytäntöönpanon valvonta sekä yhteistyö työmarkkinarakenteiden kehittämiseksi.

Työelämän oikeudet pohjautuvat neljään perusnormiin: 

oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
pakkotyön kielto
lapsityön kielto
tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä.

Perusnormeja säädellään kahdeksalla yleissopimuksella, jotka ovat laajasti hyväksyttyjä. Kaikki kahdeksan sopimusta on sitovasti hyväksynyt eli ratifioinut 96 ILO:n 176 jäsenmaasta. Suomen tavoin lähes kaikki Euroopan maat ovat sitoutuneet ILO:n perussopimuksiin. Niiden sisältämien periaatteiden katsotaan muodostavan kaikkia maita ja kaikkia toiminta-aloja koskevan yleismaailmallisen vähimmäistason.

Perussopimusten ratifiointi velvoittaa säännölliseen raportointiin joka toinen vuosi. Kaikki ILO:n keskeiset toimielimet ovat kolmikantaisia, eli oman raporttinsa antavat niin valtio kuin työnantaja- ja työntekijäjärjestötkin. Tämä takaa sen, että yksittäinen taho, kuten vaikka valtio, ei voi estää kriittisten näkemysten, sopimusloukkausten tai valitusten esilletuloa.

Perustuu tekstiin Lehdonmäki ja Tapanainen (toim.): Rajat riistolle.