Arvostelu: Norsuja tiellä!

Pitkä safari

Vuoden 2001 aikana Olli Marttila vieraili kaikissa Tansanian 17 kansallispuistossa, useimmissa sekä kuivan että sadekauden aikana kerätäkseen aineistoa käsikirjaan maan puistoista. Tanzania Wildlife Research Instituten tutkijana hän työskenteli yksin, ilman tansanialaista työparia, apunaan pestaamansa autonkuljettaja-mekaanikko ja kokki. Pieni arushalainen matkatoimisto auttoi paperisodassa ja käytännön järjestelyissä.

Muutamaa päätietä lukuunottamatta Tansanian tiestö ei ole juuri parantunut 70-luvulta. Varaosia löytää helpommin kuin joskus aikaisemmin. Matkanteko syrjäseuduilla on vuonna 2001 yhtä hankalaa kuin se on ollut vuosikymmeniä. Tansanialaiset käyvät omissa kansallispuistoissaan lähes yhtä harvoin kuin 30 vuotta sitten. Kirjassa oli liikuttava episodi arushalaisperheen vierailusta puistossa.

Eräissä etäisimmissä puistoissa käy harvoin vieraita – esim. Mahalessa Tanganjika-järven rannalla vain 200 henkeä vuodessa. Paineet ottaa puistomaata maatalouskäyttöön uhkaavat joittenkin puistojen tulevaisuutta. Kirjassa Marttila sivuaa kysymyksiä paikallisväestön suhteesta luonnonsuojeluun ja matkailun ja luonnonsuojelun yhdistämisen ongelmista; näistä kysymyksistä olisi mielellään lukenut enemmänkin.

Puistojen kuvaukset viehättävät eloisuudellaan. Retken kohokohtia oli savannikoiralauman elämän seuraaminen Selousissa. Lukuisat suomenkieliset eläinten ja kasvien nimet antavat erityistä sävyä selostuksiin. Olisi ollut kiinnostavaa saada vastaavat englanninkieliset nimet kirjan liitteeksi.

Kirja on tarina yhden miehen missiosta, pitkäaikaisen unelman toteuttamisesta. Marttila kuvaa avoimesti pettymysten tunteitaan vaikeuksien keskellä olosuhteissa, joissa tunsi olevansa muukalainen vieraassa maassa. Luvat järjestyivät, auto saatiin taas liikkeelle, turhauttava odotus oli ohi, ja onnistumisista iloittiin työtovereitten ja ystävien kanssa.

Suosittelen kirjaa Tansanian luonnosta kiinnostuneille ja sen kansallispuistoissa kolunneille.

Anna-Liisa Raunio