Manzesen Madonnat:

Kirj. Helena Numminen, Kirja-Aurora 2002, 126 s.

Manzese, Dar es Salaamin köyhiä lähiöitä, on kasvanut itsekseen Morogoro Roadin varrelle. Päällystettyjä teitä ei juuri ole, vedestäkin on pulaa. Manzesessa sijaitsee Helena Nummisen romaanin Moshi-hotelli, jonka baaritytöt ovat kirjan päähenkilöitä.

Sinivalkoisiin koulu-univormuihin sonnustautuneet tarjoilijatytöt ovat lähteneet maaseudulta, jossa heillä ei ole ollut tulevaisuuden mahdollisuuksia. Vähiksi osoittautuivat vaihtoehdot suurkaupungissakin: koulunkäyntiä ei voinut jatkaa, eikä rahaa ole säästynyt ompelukoneen hankkimiseen. Vihannesten kaupittelun lisäksi lähes ainoa mahdollinen työ on baareissa tarjoilu. Palkka riittää hädin tuskin asuinhuoneen vuokraan. Lisätuloja hankitaan seksipalveluja myymällä. Taloudellinen ahdinko, väkivalta ja taudit ovat tyttöjen arkea.

Yhdellekään tytölle tarjoilijan työ ei ole toiveammatti. Kaikki unelmoivat paremmasta, omasta yrityksestä ja lastensa koulutusmahdollisuuksista. Kotikylässä isoäidit pitävät huolta tyttöjen lapsista. Kirjan miehistä ei juuri vastuuntuntoa löydy. Tytöt huolehtivat toisistaan, ja kaiken ankeuden keskellä kaikuu usein nauru. Unelmat kannattavat kaikesta huolimatta eteenpäin.

Madonnoihin tutustumisen jälkeen tuntuu yksinkertaistavalta kysyä, pitäisikö tuomita seksin ostaja vai myyjä. En tiedä, missä määrin Tansaniassa on pohdittu seksin kriminalisointia. Maassa on polttava tarve luoda työmahdollisuuksia niin maaseudulla kuin kaupungeissa, jolloin tytöilläkin olisi muita vaihtoehtoja.

Helena Nummisen romaani perustuu hänen sosiaaliantropologisiin tutkimuksiinsa Dar es Salaamissa. Hän on antanut äänen nuorille naisille, joista kukaan ei ole ollut kiinnostunut aikaisemmin. Nancyn, Hadijan ja muiden madonnien vaiheisiin kannattaa ehdottomasti tutustua.

20.1.03 ALR