Arvostelu: Parempi pakaroitta kuin päätä vailla.

Itä-Afrikka on ihmisiä

Aikaisemmin länsimaista mielikuvaa Mustasta eli Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta hallitsi käsitys "pimeästä maanosasta", jota kansoittivat Tarzan-kirjoista ja -elokuvista tutut peloittavat "villi-ihmiset" omituisine tapoineen. Tänään erityisesti television kuvallisen tiedonvälityksen luoman kuvan perusteella Afrikka on sotia, kuivuutta, nälkää, köyhyyttä ja käsittämättömiä aids-tilastoja - parhaimmillaan myös palmurantoja ja safareja luonnonpuistoihin eläimineen.

Afrikassa on kuitenkin elämää kaikkien näiden vitsausten ja eksoottisten kliseiden ulkopuolella. Sadat miljoonat tavalliset ihmiset elävät jokapäiväistä elämäänsä kuten muuallakin maailmassa arkiaskareineen, pelkoineen ja toiveineen, ihanteineen ja arvoineen. Heidänkin unelmanaan on hyvä elämä.

Hyvä elämä on unelmien ja olosuhteiden realistinen kompromissi. Tämä tulee selvästi esille afrikkalaisessa sananlaskuperinteessä, joka kertoo hyvän elämän ihanteista ja vaikeuksista. Itse asiassa monet sananlaskut ovat hyvän elämän pelisääntöjä.

Raimo Harjula tarkastelee näitä pelisääntöjä uudessa kirjassaan Parempi pakaroitta kuin päätä vailla. 500 itäafrikkalaista sananalaskua hyvästä elämästä (Yliopistopaino 2000, 190 sivua). Suurimman osan sananlaskuista hän on kääntänyt suoraan Itä-Afrikan yleskielestä swahilista suomeksi.

Kirjan sananlaskujen elämänviisaudessa koostuvat erilaisten ihmisten yhdessä eläminen, sanojen oikea käyttö, vieraanvaraisuus ja yleensäkin toisista välittäminen, monia sateita nähneiden ihmisten kunnioittaminen ja monet muut muistakin kulttuureista tutut hyvän elämän rakennusainekset. Hyvä elämä lapsuudesta vanhuuteen perustuu toisaalta elämänoptimismiin ja toisaalta realismiin.

Puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa.

Vaatimattomuus kaunistaa.

Rumat vaatteella koreeloo.

Siitä puhe, mistä puute.

Muutama sananlasku kertoo kansastaan enemmän ja selkeämmin kuin monta tutkimusta yhteensä. Ihmisten mielissä on sananlaskujen sisältö yleensä niin syvälle juurtunutta ettei sitä tiedosteta. Sananlaskut ovat läsnä arkielämässä kuten vanhan seinäkellon tikitys: sitä ei enää kuule, mutta siitä huolimatta se määrää elämän tahdin. Tästä syystä ulkopuolinen saattaa vieraassa kulttuurissa törmätä vaikeasti ymmärrettävään käsitteistöön ja piiloon jääviin lakeihin, joita ei osata pukea sanoiksi.

Itä-Afrikan ja Tansanian ystäville on auennut Harjulan teoksen myötä portti Itä-Afrikan kansojen ajatusmaailmaan. Vieraan kansan sanlaskut tarjoavat mielenkiintoista mietittävää ja hauskoja yhtäläisyyksiä omiimme verrattuna.

Birgit Nevala, Taarifa 2/2000