KÖYHDYTETTY URAANI

Köyhdytetty uraani on radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä ydinteollisuuden jätettä. DU-ammukset (depleted uranium) ovat ydinaseiden jälkeläisiä ja uusin tulokas massatuhoaseiden joukossa. Köyhdytetyn uraanin tiheys on hyvin suuri, mistä syystä siitä voidaan valmistaa läpäisykyvyltään erittäin tehokkaita ammuksia.

Köyhdytetty uraani on kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön hengen vastainen ase ja sodankäyntitapa. Köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset eivät pysty erottelemaan siviilejä ja sotilaita. Sen ympäristövaikutukset kestävät sotia kauemmin ja vaikuttavat myös niihin valtioihin, jotka eivät ole taistelun osapuolia.

Uraani on raskasmetalli ja radioaktiivinen myrkky. Uraani-238 on luonnollinen isotooppi, jolla on radioaktiivisia ominaisuuksia. Sitä saadaan maaperästä ja rikastamisprosessin kautta siitä erotetaan helpommin halkeava uraani-235, jota voidaan käyttää tehokkaammin ydinaseiden ja ydinenergialaitosten hyödyksi. Yhdysvaltain puolustusministeriö kiinnostui köyhdytetyn uraanin käytöstä aseissa 1950-luvulla, koska huomattiin, että köyhdytetty uraani on helposti syttyvää, tiivistä ja läpäisykyvyltään tehokasta. Köyhdytetty uraani on suhteellisen halpaa ja sitä on Yhdysvalloissa lähes rajattomasti saatavilla.

Kun DU-ammus iskeytyy kohteeseensa, se räjähtää ja höyrystyy. 10-70- prosenttia palaa ja muodostaa mikroskooppisia uranium-oksidihiukkasia, jotka ovat sähköisesti varattuja ja tarttuvat esimerkiksi hiekkaan. Hiukkasten tiedetään kulkeutuneen yli 26 mailin etäisyydelle lähtöpisteestä. Pöly voi tunkeutua ihmisen ruumiiseen sisäänhengityksen, ravinnon, räjähtäneiden osasten tai haavojen ja ruhjeiden kautta. Köyhdytetyllä uraanilla on 4,5 miljardin vuoden puoliintumisaika, mikä tarkoittaa että se voi säilyä ympäristössä käytännössä ikuisesti.

Arvellaan, että 17 maalla on köyhdytettyä uraania arsenaalissaan. Radioaktiivisen ja myrkyllisen jätteen käyttäminen aloittaa maasodan uuden vaarallisen aikakauden, jossa tavanomaisen ja epätavanomaisen aseistuksen välinen raja on peruuttamattomasti hämärretty. Köyhdytetyn uraanin lisääntyvä käyttö vahvistaa todennäköisyyttä, että niitä tullaan käyttämään myös tulevaisuuden konflikteissa.

Terveys- ja ympäristövaikutukset

Köyhdytettyä uraania käytettiin Persianlahden sodassa 1991 Irakia vastaan noin 320 tonnia, Kosovon ja Serbian sodassa noin 10 tonnia. Persianlahden sodan veteraanit ja sodan uhreiksi joutuneet siviilit ovat raportoineet terveysvaurioista, jotka ilmenevät neurologisina häiriöinä, ihottumina, näköhäiriöinä, munuaisvaivoina, pahoinvointina, iho- ja sisäelinten syöpinä. Lisäksi on raportoitu synnynnäisistä vajavuuksista vastasyntyneillä, seksuaalisista toimintahäiriöistä ja uraanijäämistä virtsassa. Köyhdytyn uraanin lisäksi sotilaat ja siviilit ovat mahdollisesti altistuneet Irakin käyttämille kemiallisille ja biologisille aseille sekä taistelujen seurauksena irti päässeille teollisuuskemikaaleille. Missään vaiheessa Persianlahden sotaa Yhdysvallat ja liittoutuneet eivät tiedottaneet maajoukoilleen tämän radioaktiivisen materiaalin riskeistä tai turvatoimista, joita sen käsittelyssä tulisi noudattaa.

Samantyyppisiä terveysvaikutuksia on raportoitu myös uraanin prosessoinnin parissa työskentelevillä työntekijöillä Yhdysvaltain eri alueilla. Irakilaiset ja humanitaaristen järjestöjen lääkärit raportoivat samoista oireista yhteisöissä, jotka ovat altistuneet köyhdytettyä uraania sisältäville aseille. Skottilaiset tiedemiehet ovat hiljattain raportoineet, että Balkanin alueen ihmisillä on uraania virtsassaan. Tämä kertoo, että köyhdytetty uraani liikkuu ja saastuttaa ilmaa, vettä ja maaperää.

Nämä aseet ja ammukset saastuttavat vaikutuksen alaiseksi joutuneita alueita erittäin hienojakoisella radioaktiivisella ja myrkyllisellä pölyllä. Sotajoukkoja ei mitä todennäköisimmin voida suojella köyhdytetyn uraanin aiheuttamalta saastumiselta eikä paikallista väestöä varoiteta köyhdytetyn uraanin käytöstä, vaikka se saastuttaisi alueen vettä ja maaperää. On myös epätodennäköistä, että sodan voittajat huolehtisivat aseiden aiheuttaman saastumisen jälkien korjaamisesta, koska toimenpiteet ovat äärimmäisen kalliita ja ne voivat aiheuttaa lisää ympäristön saastumista.

Lähteitä
The scourge of depleted uranium by Dr. Doug Rokke, Ph.D presented during "The Child: A victim of War and Messenger of Peace", May 24-25, 2001 Athens, Greece.
Laka Foundation (1999): Depleted Uranium. A post-war disaster for environment and health.