Pernajan pitäjää, jonka historia alkaa jo 1200- ja 1300-luvuilta, ei enää ole. Pidän sitä suurena häviönä. Pernaja on yhdistetty sitä viitisensataa vuotta nuorempaan Loviisan kaupunkiin, ja pernajalaistenkin pitäisi kai ymmärtää kutsua itseään vastedes kaupunkilaisiksi.

On kummallista, että maaseutu halutaan näemmä hävittää Suomesta kokonaan ihan kielenkin tasolla. Muistelen, että 80-luvulla joku Vihdin kunnanvaltuuston jäsen havitteli myös toiveikkaasti Vihdille kaupungin titteliä. "Silloin Vihtikin olisi oikein metropoliitta!" hänen kerrotaan innoissaan huudahtaneen.

Pernajan mukana historian romukoppaan viskattiin niin läänit kuin maaherratkin. Nyt kansalaisten pitäisi ryhtyä puhumaan elyistä ja aveista, mikä on sekä naurettava että häpeällinen vaatimus, yhtä vastenmielinen kuin se, että posti on nimetty Itellaksi. Posteljoonit kai sitten ovat tätä nykyä iteljooneja.

Haluaisin kansakunnan häpeähalliin niiden tuntemattomien henkilöiden kuvat, jotka ovat edesvastuussa näin ääliömäisistä uudistuksista. Ne rappeuttavat suomenkieltä paljon kohtalokkaammin kuin pissisten tai hevareiden koululaisslangi.