Katoamispiste

 

 

SilmŠ lepŠŠ silloin kun se katsoo kauas, eikŠ mikŠŠn ole kauempana kuin taivas. Kun kelluskelen selŠllŠni, kuten suurimman osan pŠivŠstŠni teen, nŠen pyšreŠstŠ kattoikkunasta syvŠn taivaan ja hievahtamattomia poutapilviŠ, samanlaisia kuin lapsuuteni viimeisenŠ kesŠnŠ. Kuinka kauan niitŠ katsonkin, ne eivŠt liiku eivŠtkŠ hajoa.

            Mutta kelluntatankkini on viisikerroksisen talon toisessa kerroksessa eikŠ siellŠ voi mitenkŠŠn olla kattoikkunaa. EttŠ siellŠ kuitenkin sellainen on, siitŠ saan kiittŠŠ illuusiotaiteilija Mimi Martonia, joka on valinnut ammatikseen silmŠn petoksen. Mimi Marton tietŠŠ, ettŠ silmŠŠ on helppo huiputtaa ja ettŠ ihmissilmŠ jopa haluaa tulla huiputetuksi. MitŠ taitavampi petos, sitŠ tyytyvŠisempi silmŠ.

            Kun tilasin taiteilijalta maalauksen kelluntatankkiini, meille kummallekin oli alun alkaen itsestŠŠn selvŠŠ, ettŠ hŠn maalaisi juuri katto-ikkunan. Sellaisia teoksia maalatessaan hŠn tyšskentelee klassiseen di sotto in sť -tapaan.* Tyš kesti toista kuukautta enkŠ sen aikana pŠŠssyt kylpemŠŠn, mutta kŠrsivŠllisyys kannatti: Mimi Marton oli onnistunut loihtimaan kammioni ahtaudesta kupolikattoisen hallin.

            Kysymys on nŠennŠisestŠ syvyydestŠ, perspektiivistŠ ja katoamispisteestŠ. Mimi Marton saa katseen kiinnittymŠŠn etŠisyyksiin. Sellaisia illuusioita olisi mahdollista saada aikaan myšs laservaloin ja erilaisin digitaalisin efektein, mutta minua miellyttŠŠ enemmŠn aito kŠsityš.

            Taideakatemian jŠlkeen Mimi on opiskellut erikoisalaansa omaehtoisesti jo vuosikausia. HŠn on tutkinut Andrea Mantegnan ja Melozzo da Forl“n teoksia. HŠn on leiriytynyt katedraaleihin ja palatseihin kuten Parman tuomiokirkkoon tai wienilŠiseen jesuiittakirkkoon, jonka kupolin Andrea Pozzo on optisesti syventŠnyt. HŠn on viihtynyt viikkoja Palazzo Barberinissa ja Camera degli Sposissa Mantovassa.

            Mimi Marton maalaa tilauksesta sekŠ yrityksille ettŠ yksityisille. HŠn ŇfeikkaaÓ - niin kuin hŠn asian ilmaisee - pienempien teosten ja mainoskuvien lisŠksi myšs ovia, sisŠ- ja ulkoseiniŠ, fasadeja, portti- ja rappukŠytŠviŠ, aitoja, muureja, jopa kallioita. HŠn tekee tiiliseinŠŠn ikkunan, josta voi kurkistaa suurkaupungin šiselle kujalle tai hiekkarannalle, jonka keskikesŠn helle valkaisee. HŠn maalaa oveen raollaan olevan oven, jonka raosta nŠkee toiseen huoneeseen, jossa ovi on raollaan kolmanteen huoneeseen, jonka ikkunasta nŠkee puutarhan ja sen auki jŠŠneen portin. HŠn maalaa muuriin tunnelin, jonka lŠpi nŠkee kaukaiseen laaksoon. HŠn maalaa portaat, jotka johtavat olemattomaan ylŠkertaan. HŠn maalaa talon pŠŠtyseinŠŠn kadun, joka vie vieraaseen kaupunginosaan ja tuntemattomiin kortteleihin.

            HŠn maalaa myšs pšytiin ja huonekaluihin silmŠŠ pettŠviŠ kuviaan: kirjeen tai postikortin, joihin jokainen yrittŠŠ tarttua nŠhdŠkseen, kenelle se on osoitettu, tai lautasen, jolla on pŠhkinŠ, jonka jokainen yrittŠŠ syšdŠ, tai pelikortit, joilla jokainen tahtoo pelata. HŠneltŠ tilataan muotokuvia, ja hŠn maalaa kehysten nurkkaan hŠmŠhŠkinverkon ja hŠmŠhŠkin tai jonon muurahaisia. ErŠŠn elŠkšityneen politrukin muotokuvassa, kehyksen alareunalla, istuskelee raatokŠrpŠnen. Se on niin erehdyttŠvŠsti aidon nŠkšinen, ettŠ luulee kuulevansa sen surinan, ja kun teos ostettiin taidemuseoon, museovahti lŠimŠytti kŠrpŠstŠ sanomalehdellŠ ja sanoi ŇpthuiÓ.

            Mimi Marton osaa loihtia nŠkyviin maiseman, joka on samalla ihmiskasvot, tai ihmiskasvot, jotka ovat maisema. Molemmat merkitykset ovat kuvassa, mutta vain joko – tai. Ne nŠkee vain vuorotellen, samanaikaisesti niitŠ ei voi havaita. NŠet joen, kukkulan, kaukaisen metsŠn. Kun liikautat silmŠŠ, kuvan elementit muuttuvat ihmiskasvojen osiksi, kukkula poskeksi, metsŠ hiuksiksi, jŠrvi silmŠksi Tai ehkŠ et edes liikauta silmŠŠ, nŠet vain toisin.

            Kun katselen Mimin teoksia, muistan niitŠ optisia trikkejŠ ja kaksoiskuvia, joihin tutustuin jo lukion psykologian oppikirjoissa: pupua, joka on myšs sorsa, ruukkua, joka on myšs kahdella nenŠllŠ varustettu pŠŠ, naista, joka on sekŠ koukkuleukainen eukko ettŠ uhkea nuori nainen. ŇTŠssŠ nŠet vaimoni, tŠssŠ anoppini.Ó

Mimi Martonin kuvissa merkitykset piiloutuvat ja nŠyttŠytyvŠt, sammuvat ja leimahtavat, katoavat ja vaihtavat paikkaa. Onko se kaikki vain optista huvittelua, leikkiŠ ihmisen havaitsemisen ominaisuuksilla ja omituisuuksilla?

- Minulle, Mimi Marton kerran sanoi, kysymys on enemmŠstŠ.

- MistŠ sitten? minŠ kysyin.

- SiitŠ ettŠ todellisuus on todellisuuden kuva, hŠn sanoi.

 

* Italiankielinen kŠsite, joka viittaa katsomiseen alhaalta ylšspŠin. Illusionistisessa maalaustaiteessa kuvan hahmot ja arkkitehtuuri pyritŠŠn usein kuvaamaan siten kuin ne olisivat korkealla katsojan ylŠpuolella.

 

Miksi kellun

 

Kelluntatankki on muovinen tai terŠksinen sŠiliš, yleensŠ vain hieman tavallista ammetta suurempi. Minun tankkini on poikkeuksellisesti pienen huoneen kokoluokkaa. Tankin vesi kyllŠstetŠŠn karvassuolalla, myšs Epsom-suolaksi kutsutulla, ja se lŠmmitetŠŠn noin kolmeenkymmeneenviiteen celsius-asteeseen. Karvassuola sisŠltŠŠ kalsiumia, magnesiumia, hiiltŠ ja happea.

            Moni on kysynyt, miksi haluan kellua. Moni luulee, ettŠ tankissa vietetty aika on laiskottelua ja kallista ajan tappamista. Erehdys! Kelluntatankki sopii erinomaisesti myšs ajatustyšhšn. Kuka tahansa voi parantaa suorituksiaan kelluntatankin avulla, mutta minua kilvoittelu ja superoppiminen eivŠt enŠŠ kiinnosta.

            Suorittaminen on minun kohdaltani ohi, mutta ajatukseni kirkastuvat tankissa. Kelluessa aivoaallot nŠet siirtyvŠt hitaammalle tasolle alfaan, thetaan ja jopa deltaan. Immuunivaste paranee, verenkierto vilkastuu ja verenpaine laskee. Juuri kohonneen verenpaineen vuoksi, vaimoni lŠŠkŠrin suosituksesta, aloin kokeilla kelluntaa. Jo muutamien kŠyntikertojen jŠlkeen vointini alkoi jo kohentua. Sanalla sanoen: tunnen kelluessani nuortuvani. Vaikutukset ovat sitŠ paitsi kumulatiiviset.

            Alkuun kŠvin kellumassa vain pari kertaa kuussa, mutta ennen pitkŠŠ kerrat tihenivŠt niin ettŠ kevŠŠmmŠllŠ kelluin jo neljŠ, viisi kertaa viikossa. NiinŠ pŠivinŠ, jolloin en kellunut, aloin tuntea oloni oudoksi, suorastaan huonovointiseksi.

            Kellumalla ihminen voi irrottautua monista riippuvuuksista kuten tupakoinnista, alkoholismista tai seksin orjuudesta, mutta kellumiseenkin voi muodostua riippuvuus. Minulle kŠvi juuri niin enkŠ yritŠkŠŠn irrottautua tŠstŠ addiktiosta. Miksi yrittŠisin? NŠin myšhŠisessŠ vaiheessa elŠmŠŠ sellaisesta riippuvuudesta on luultavasti minulle enemmŠn hyštyŠ kuin haittaa.

            Kun aloin vakavasti harkita oman vesitankin hankkimista, tiedustelin ja vertailin kustannuksia pitkŠŠn. Kelluntatankin asentaminen tavalliseen kerrostaloasuntoon ei ole suinkaan halpaa lystiŠ ja minun tulotasollani melkein suuruudenhullulta. En kuitenkaan luopunut haaveestani. Pankkilaina jŠrjestyi, mutta yhtiškokouksessa sain kŠydŠ pitkŠllisiŠ neuvotteluja, sillŠ pari alakerran asukasta, jotka pelkŠsivŠt vesivahinkoja, pyrkivŠt estŠmŠŠn hankkeen. Mutta nyt vihdoin minulla on yksityinen kylpylŠ omassa kodissani, paljon tavanomaista vesitankkia suurempi, sillŠ se on rakennettu entisen makuuhuoneeni tilalle ja huonekorkeus on normaali. Nukun paljon ja parhaiten tankissani ja saatan nykyŠŠn nauttia siellŠ jopa aamiaiseni ja illalliseni. ViihtymistŠni edesauttaa Mimi Martonin valeikkuna. Olen teettŠnyt sitŠ varten valaistuksen, jota voi himmentŠŠ ja kirkastaa, jopa vaihtaa valon vŠriŠ. En lakkaa ihailemasta ikkunaani, usein nukahdan sitŠ katsoen ja kun herŠŠn, se on ensimmŠinen nŠkyni.

            En ole koskaan pitŠnyt seuraelŠmŠstŠ eikŠ yksinŠisyys vaivaa minua tankissakaan. Oikeastaan tapaan kylpylŠssŠni enemmŠn ihmisiŠ kuin pitkinŠ vuosina sitŠ ennen. Osa vierailijoista kuuluu normaaliin valvemaailmaan, he ovat tuttavia, sukulaisia tai maksavia asiakkaita, mutta luonani kŠy myšs vieraita, joista en tiedŠ, mistŠ he oikeastaan tulevat. Kellunta on vienyt minut etŠŠmmŠlle kaupunkilaisten tavallisesta elŠmŠstŠ, erŠŠnlaiseen vegetatiiviseen maailmaan, joka muistuttaa valve-elŠmŠŠ vain tietyin osin.

            Olen solminut tankissani uusia tuttavuuksia ja joutunut keskelle tapahtumia, jotka eivŠt muistuta entistŠ elŠmŠŠni. Kokemukseni kelluntatankissa todistavat samaa kuin unet: ettŠ pysyŠkseen aktiivisina aivot eivŠt vŠlttŠmŠttŠ tarvitse ulkoisia ŠrsykkeitŠ. Ne tuottavat itse omat viihdykkeensŠ ja hupinsa. Ei todellisuus ole aina jaettavissa.

Loppujen lopuksi ensisijainen syy siihen, miksi haluan kellua, koskee painovoimaa. YmmŠrrŠttehŠn, ettŠ kellumisessa on kysymys ennen kaikkea painovoiman voittamisesta. Kelluja on verrattavissa astronauttiin, joka saa nauttia avaruusmatkallaan painottomuudesta. Kellumalla ihminen antaa jokaiselle lihakselleen, sisŠmyksilleen ja koko ruumisraukalleen lomaa tuosta tuntemattomasta voimasta, joka muutoin painaa meitŠ armotta ja herkeŠmŠttŠ kohti maan rautaista sydŠntŠ. 

            Kelluja menettŠŠ hetkellisesti ruumiinsa, jopa osan aisteistaankin. Siksi ajattelen, ettŠ kelluminen suolavedessŠ on paitsi sen tilan kertaamista jossa olimme ennen syntymŠŠ, myšs  - kuten kaikki filosofia - harjoitusta kuolemaa varten.

            Se mikŠ jŠŠ on ajatus ja nŠky.

            Minulla on verkossa pieni mainos, joka on johdattanut tankkiini useita asiakkaita. Mainos tietysti liioittelee hiukan, mutta sehŠn on mainoksen tehtŠvŠ: KELLUVA FILOSOFI VASTAA EDULLISESTI SEK€ PINNALLISIIN ETT€ PERIMM€ISIIN KYSYMYKSIIN.

 

Pelkuri

 

 

HŠn kŠy salilla viitenŠ pŠivŠnŠ viikossa, syš kahdeksan kertaa pŠivŠssŠ, hŠnen rasvaprosenttinsa on alle kuusi. Etureisiojennuksien jŠlkeen hŠn tekee kyykkysarjaa kymmenen minuuttia ilman taukoa. Heti hauiskŠŠntšsarjan jŠlkeen hŠn kiirehtŠŠ punnertamaan taljassa tai tangolla. Vatsarutistuksia lisŠpainoilla hŠn voi tehdŠ perŠkkŠin jopa kuusikymmentŠ, eikŠ edes Šhki. HŠn kŠyttŠŠ sŠŠnnšllisesti kreatiinia, aminohappoja ja steroideja, piristeitŠ tarpeen mukaan. HŠnen lihasmassansa on vaikuttava.

            - Olin nuorena tappelupukari, hŠn kertoi. - ŇAina isoremmi pŠŠllŠÓ, niin minusta sanottiin. Minua pelŠttiin silloin ja nyt pelŠtŠŠn vielŠ enemmŠn. KŠnniŠŠlišt ja hampparit eivŠt minulle uhittele.

            HŠntŠ pelŠtŠŠn, mutta monet nauraisivat, jos tietŠisivŠt hŠnen salaisuutensa. MinŠ kuulin sen, hŠn kertoi sen heti alkuun, ja se oli rohkeaa. Silti nimitŠn hŠntŠ mielessŠni Pelkuriksi, sillŠ hŠn pelkŠŠ pimeŠŠ kuin pieni lapsi. Pelkuri oli ensimmŠinen asiakkaani. HŠn oli lukenut verkosta pienen ilmoitukseni.

            - Tulitteko luokseni juuri pimeŠnpelon takia? kysyin.

            Pelkuri nyškkŠsi mutta silmŠili minua epŠluuloisena eikŠ varmaankaan pitŠnyt nŠkemŠstŠŠn. YmmŠrsin inhottavani hŠntŠ eikŠ ihme, sillŠ oma rasvaprosenttini lŠhentelee kolmeakymmentŠ. Luulen, ettŠ hŠn jo kynnyksellŠ katui tuloaan, mutta ei tohtinut kuitenkaan heti kŠŠntyŠ ja lŠhteŠ.

            - Oletteko yrittŠnyt pŠŠstŠ eroon tŠstŠ ongelmasta?

            - Vuosia, hŠn vastasi. - Minulle on annettu aromaterapiahierontaa ja olen kuluttanut viikkoja psykodraaman prosessointi-istunnoissa. Aku- ja chakrapisteisiini on kohdistettu kynttilŠnvaloa. Olen maannut viitenŠ pŠivŠnŠ viikossa analyytikon leposohvalla ja osallistunut dynaamiseen lyhytterapiaan. Minulla on magneettipatja ja magneettipohjalliset. Taideterapiassa olen maalannut sormivŠreillŠ viisi omaakuvaa. 

            - EikŠ mistŠŠn ollut apua? kysyin.

            - Ei. Aina kun ilta lankeaa, ahdistukseni kasvaa.

            - MitŠ teette silloin?

            - SytytŠn kaikki lamput ja nukun valot pŠŠllŠ.  Jos milloinkaan joudun matkustamaan maaseudulle, pidŠn huolta siitŠ, ettŠ ehdin ennen pimeŠŠ takaisin kaupunkiin. TŠŠllŠ sentŠŠn on katuvalot ja nŠyteikkunat.

            - Miksi uskotte, ettŠ minun vastaanotostani olisi apua? Moni sanoisi, ettŠ pelko on psykologinen ongelma, ei filosofinen.

            - En minŠ vŠlttŠmŠttŠ uskokaan. Huomasin ilmoituksenne verkosta ja tulin uteliaisuuttani, koska en ole ennen nŠhnyt kelluvaa filosofia. Tai filosofia ylimalkaan, hŠn lisŠsi hetken mietittyŠŠn.

            - Minun nŠhdŠkseni olette hyvin jŠrkevŠ ihminen. PimeŠŠ on syytŠkin pelŠtŠ, sanoin tarkastellen varpaitani, jotka kohosivat liuoksesta ryppyisinŠ ja suolan kuorruttamina. - Pimeyden turvin tapahtuu outoja ja selittŠmŠttšmiŠ asioita. Olette aivan oikeassa, jos pelkŠŠtte pimeŠŠ. Sellainen pelko on viisas ja tarpeellinen. 

- Miksi sanotte noin? Kaikki muut ovat vakuuttaneet minulle pŠinvastaista.

            HŠn vaikutti aidosti hŠmmŠstyneeltŠ.

- Muut ovat vŠŠrŠssŠ, ŠlkŠŠ kuunnelko heitŠ. HeitŠ itseŠŠnkin pelottaa ja he yrittŠvŠt rationalisoida pelkonsa pois. Se ei vain onnistu. Yš on kaiken jŠrjen tuolla puolen, sen ydin on kauhu, sen mitta ŠŠrettšmyys. Se, ettŠ ette pelkŠisi, ei tee yštŠ vŠhemmŠn vaaralliseksi, pŠinvastoin. Kun ihminen pelkŠŠ, hŠnen aistinsa terŠstyvŠt. HŠnen silmŠnsŠ laajenevat ja hŠn erottaa paremmin muutokset myšs nŠkškentŠn reunoilla. HŠn on valmis puolustukseen, pakoon ja tarpeen tullen myšs hyškkŠykseen. Alkukantainen pelko on kelle tahansa hyšdyksi vuorokauden pimeimpinŠ hetkinŠ. PelŠtkŠŠ siis, se voi pelastaa henkenne!

- EttekšhŠn nyt liioitteleÉ hŠn sanoi vaimeasti.

- YšllŠ kontrolli pettŠŠ, jatkoin. - Sen pimeimpinŠ tunteina emme hallitse itseŠmme emmekŠ ympŠristšŠmme. Yš on tŠynnŠ mustaa energiaa ja kuolemanvaaraa. Ihmisten pŠŠhŠn iskostuu šisin erityisen pahoja ajatuksia ja suden hetkillŠ pakkomielteet ja vainoharhaisuus voimistuvat. PimeŠssŠ - kuten tunnettua - tapahtuu eniten ryšstšjŠ, raiskauksia ja murhia, ja ihmiset kuolevat luonnollisiinkin syihin useimmiten juuri šisin. Rotat jyrsivŠt putkistoja pimeŠn turvin. Outoja hyšnteisiŠ, joilla on ihmiskasvot, nousee viemŠreistŠ. Painajaiset saavat lihallisen hahmon ja henkiolennot ja demonit, inkubukset ja sukkubukset tunkeutuvat esteettŠ huoneisiin keskiyšn ja aamunkoiton vŠlillŠ.

- Johan nyt!  Pelkuri kohottautui puolittain ylšs nojatuolista. - TehŠn omituisia puhutte! Ja millŠ asiantuntemuksella, jos saan tiedustella?

- Toisaalta, jatkoin hŠiriintymŠttŠ, olette aivan vŠŠrŠssŠ, kun pelkŠŠtte pimeŠŠ. Miksi pelŠtŠ sitŠ, joka on kaiken olevan perustila, josta kaikki syntyy ja jonne kaikki palaa ja katoaa? Joka pelkŠŠ yštŠ, pelkŠŠ omaa sieluaan. NŠet yšn hautana, mutta yš on kohtu, kaiken olevaisen alku, siellŠ kauhu vaihtuu rauhaksi, himo tŠyttymykseksi, painajainen unelmaksi.

Puhuin niin kauniisti ja miellyttŠvŠsti, ettŠ minua alkoi nukuttaa ja puheeni hidastui hidastumistaan.

- Se - joka saa - maistaa yšn - nirvanaa - ei enŠŠ -  halua auringon taakkaaÉ

Kun herŠsin, Pelkuri oli poissa.