Pernajan pitäjää, jonka historia alkaa jo 1200- ja 1300-luvuilta, ei enää ole. Pidän sitä suurena häviönä. Pernaja on yhdistetty sitä viitisensataa vuotta nuorempaan Loviisan kaupunkiin, ja pernajalaistenkin pitäisi kai ymmärtää kutsua itseään vastedes kaupunkilaisiksi.

On kummallista, että maaseutu halutaan näemmä hävittää Suomesta kokonaan ihan kielenkin tasolla. Muistelen, että 80-luvulla joku Vihdin kunnanvaltuuston jäsen havitteli myös toiveikkaasti Vihdille kaupungin titteliä. "Silloin Vihtikin olisi oikein metropoliitta!" hänen kerrotaan innoissaan huudahtaneen.

Pernajan mukana historian romukoppaan viskattiin niin läänit kuin maaherratkin. Nyt kansalaisten pitäisi ryhtyä puhumaan elyistä ja aveista, mikä on sekä naurettava että häpeällinen vaatimus, yhtä vastenmielinen kuin se, että posti on nimetty Itellaksi. Posteljoonit kai sitten ovat tätä nykyä iteljooneja.

Haluaisin kansakunnan häpeähalliin niiden tuntemattomien henkilöiden kuvat, jotka ovat edesvastuussa näin ääliömäisistä uudistuksista. Ne rappeuttavat suomenkieltä paljon kohtalokkaammin kuin pissisten tai hevareiden koululaisslangi.

Loviisan Sanomissa, Uusimaassa ja Östra Nylandissa kerrotaan, että Loviisan kokoomuslaiset sekä eräät visionääreiksi mainitut yrittäjät ovat keksineet kuningasidean: Loviisaan on saatava lentokenttä! 

"Vain taivas on kattona hyville ideoille!" huudahtaa Östra Nylandissa kokoomuksen puheenjohtaja Kari Hagfors. Samassa hengenvedossa mainitaan lentokenttä, logistiikakeskus, rantarata, "vihreä" moottoritie ja uusi ydinvoimala. Lentokenttä rakennettaisiin Koskenkylään moottoritien päälle ja lämmitettäisiin ydinvoimalan kaukolämmöllä kuten samalla koko pääkaupunkiseutu. Ryanair ja muut halpalentoyhtiöt toivotettaisiin tervetulleiksi. Hagfors olettaa, että Loviisaan rynnistäisi uusi muuttoaalto moottoreiden jylinän ja ydinvoimalan imussa. 

"Loviisalle lentokentän vaikutus olisi joka sektorilla positiivinen", arvelee yrittäjien puheenjohtaja Janne Lepola. 

Olen tyrmistynyt. Kentän vaikutukset olisivat asukkaille lähes joka suhteessa negatiiviset. Missä tahansa muualla Euroopassa lentokentän laajennuskin saati uusi kenttä saisi vastaansa raivokkaan kansalaismielipiteen, erittäin ymmärrettävistä järkisyistä. Mutta Itä-Uusimaa on totisesti toista maata. (Tosin Porvoo on viisaasti ymmärtänyt kieltäytyä lentokentän tarjoamista "eduista".) Taannoinhan muutamat tarmokkaat henkilöt kaipasivat seudulle myös ydinvoimaloiden jätteitä. Kas kun kokoomus ja muut visionääriseurakunnat eivät lobbaa myös uraanikaivoksen puolesta! 

Kuvitellaanko näissä piireissä tosiaan, että kansalaiset riemurinnoin tungeksisivat asuttamaan lentokentän laitoja, moottoriteiden, vaikkapa "vihreidenkin", pientareita ja ydinvoimaloiden suojavyöhykkeitä? Eikö niissä vieläkään oivalleta, että maaseudulle ja pikkukaupunkeihin muutetaan nimenomaan hiljaisuuden, puhtaan elinympäristön ja luonnonrauhan toivossa. Omituista myös, että ilmastonmuutos, jonka varjolla ydinvoimaloita lobbataan ja kansalaisia pelotellaan lämmittämästä töllejään haloilla, ei tässä yhteydessä ole edes mainitsemisen arvoinen. 

Päivi Uotinen kokoomuksesta sentään pelkää, että Koskenkylän natura-alue voisi tuottaa kapuloita projektin rattaisiin. Lieneekö aiheeton pelko? Nythän Kapellvikenissä jo pyritään rakentamaan kaupunkia naturarannoille, joten miksei tämän hallituksen ja tämän ympäristöministerin aikana myös kiitoratoja sopisi rakennella naturaa rikastamaan. 

Loviisan kokoomuspuolue tilaa jo tekniseltä keskukselta  lentokenttäprojektin selvityksiä. Loviisalaiset ja etenkin koskenkyläläiset, älkää viivytelkö vaan herätkää puolustamaan asuinympäristöänne näiltä unelmakonsulteilta ennen kuin on myöhäistä!

Kuuntelin radiosta gerontologin haastattelua. Toimittaja kysyi häneltä, miitä vanheneminen on. Gerontologi vastasi: "Jähmettymistä, kuivumista, rasvoittumista, hyytymistä."

Lisätkäämme vanhuuden määritelmään vielä Simone de Beauvoirin lause: "Osin kovettuu, osin mätänee, koskaan ei kypsy." Minä vanhenen. Siis: jähmetyn, kuivun, rasvoitun, hyydyn, kovetun ja mätänen. Siinäkö kaikki? Eikö kuitenkin unohtunut jotain? Eikö vanhuus saata olla jotain muutakin? Eikö siinä ole mitään arvokasta, vain menetystä, häpeää, tuhoa? "Minä uskon, että jokaisessa auringonlaskussa on koko menneen päivän loisto", kirjoitti Mirkka Rekola.

Luin uutisen, joka sai minut säpsähtämään, raivostumaankin (www.beliefnet.com/News/2004/04/New-One-Eye-Burkas-Introduced-In-Saudi-Arabia.aspx). Saudi-Arabiassa on esitelty uudentyyppinen burkha, kaapu musliminaisille, joka paljastaa vain yhden silmän. Tavanomainen burkha verhoaa naisen koko vartalon silmiä lukuunottamatta. Uusi ryhmä imaameja on havainnut, että sellainen burkha rohkaisee moraalittomuuteen. Sheikki Fahd huomauttaa, että naiset, jotka käyttävät sellaisia burkhia, saattavat iskeä silmää. Uudenlainen burkha estää tällaisen ilmehdinnän.

Ihmisellä, myös naisella, on kaksi silmää, ja siihen on hyvät syyt. Kummallakin silmällä on kaksi näkökenttää, oikea ja vasen. Kumpikin silmä lähettää vasemmanpuoleiset kuvansa oikeaan aivopuoliskoon ja päinvastoin. Molemmilla aivopuoliskoilla on binokuläärinen näkö ja siten ihminen saa ympäristöstään avaruus- ja syvyysvaikutelman. Tämän kyvyn, tämän välttämättömän biologisen ominaisuuden siis eräät imaamit haluavat ryöstää naisilta, jotka astuvat kotiovensa ulkopuolelle. Minusta se on kauhistuttavaa. Älköönkä kukaan tulko väittämään, että tässäkään kysymys ei ole islamista. (Näin kuulee usein väitettävän, kun mainitaan tyttöjen ympärileikkaus.) Uskontoa ei voi eristää uskonnon harjoittajien, ei etenkään sen opettajien, antamista ohjeista ja käskyistä.