"Suomi elää metsästä", olemme kuulleet kyllästymiseen saakka. Sillä tarkoitetaan puun tuottoa ja metsäteollisuutta, mutta ei sitä, että metsä on sekä Homo sapiensin että lukemattomien muiden eläinlajien tulevaisuuden välttämätön ehto. Maailma elää metsästä. Puiden humina on planeetan hengitystä.

Siemenpuu-säätiö on julkaissut tätä tosiasiaa monilta eri puolilta valottavan erinomaisen kirjan Metsän jäljillä, kertomuksia etelästä ja pohjolasta. Sen ovat toimittaneet Mira Käkönen ja Elina Venesmäki.

Metsän jäljillä kertoo erityyppisten metsien kohtaloista "metsäosaamisen" kuristuksessa Intiassa, Indonesiassa, Thaimaassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Suomen Lapissa. Teoksen eetos on vahva, monet kirjoittajista ovat syventyneet metsien henkiseen ja kulttuuriseen merkitykseen. Heillä on metsään henkilökohtainen, elinikäinen ja luovuttamaton suhde. Parinkymmenen kirjoittajan joukossa on hunajankerääjä Karnatakasta, Intiasta, Malissa asuva ympäristösosiologi, uruguaylainen arkkitehti, tamperelainen filosofi, adivasien oikeuksia ajava metsäaktivisti, tieteiskirjailija, keräilijä-puutarhuri ja inarilainen isoäiti ja poromies.

Esseet ovat väliin hyvinkin tuskallista luettavaa, koska teollisten puupeltojen seuraukset ovat eri puolilla maailmaa yhtä surullisia ja katastrofaalisia. Valitettavasti Suomen metsäteollisuus on vahvasti osallistunut niiden levittämiseen ja alkuperäisten ympäristöjen ja elinkeinojen köyhdyttämiseen. Tämäkö on sitä tietotaitoa, jota haluamme viedä maailmalle? Tehometsätalous, avohakkuut ja korpien ojitukset, joihin Suomessa siirryttiin toisen maailmansodan jälkeen, ovat peruuttamattomasti yksipuolistaneet ympäristöämme. Päämäärä on ollut ja yhä on puun tuotannon maksimointi.

Mutta Metsän jäljillä tarjoaa myös valoisampia näköaloja. Se kertoo ponnistuksista istuttaa uusia mangrovemetsiä hävitettyjen tilalle, metsäoikeusliikkeistä ja taisteluista eri puolilla maailmaa ja uuden tietoisuuden kasvusta.

Metsän jäljillä on myös hieno valokuvateos metsäluonnon moninaisuudesta.

Muistan tänään Helvi Juvosen runoa:

Metsään menin. Puille nöyrästi kumarsin. Nyt on astiani marjoja täynnä.