Romaani Valeikkuna on ilmestynyt 30.4.2009.

Tulkaa kuuntelemaan kahden filosofin väittelyä EU:sta Klockriketeaternissa, Erottajankatu 7, Helsinki, maanantaina 27. huhtikuuta klo 19! (Huom! Aika muuttunut!) Nämä filosofit, Mikael Böök ja Thomas Wallgren, ihailevat molemmat Gandhia mutta ovat täysin eri mieltä EU:n nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Mutta mistä tuli hanhi? Siitä että Unga Teatern esittää Nils Holgerssonin ihmeellistä matkaa villihanhen selässä. Filosofit saavat väitellä näytelmän lavasteiden seassa kumpikin omalla kukkulallaan istuen. Kristin Olsoni leder debatten på svenska.

Pereat mundus, romaani, eräänlainen (1998) ilmestyy Yhdysvalloissa Hildi Hawkinsin käännöksenä kesäkuussa 2009. Julkaisija on Omnidawn.

Viljelen vuorotellen kahta puutarhaa tai ainakin nautin niiden kanssa elämisestä. Toinen niistä sijaitsee pohjois-Helsingissä, vanhalla omakotialueella, ja on n. 800 neliömetrin kokoinen. Lautarakenteinen, punainen ja valkonurkkainen talo on rakennettu 1922 ja siinä on aikoinaan asunut 3 työläisperhettä. Jokaisella on ollut keittiö ja kamari, suurimmassa huoneistossa myös lasiveranta. Betonitiilinen ulkorakennus puuvajoineen ja saunoineen on ollut perheille yhteinen. Nykyään vaatimukset ovat kasvaneet eikä kukaan rakenna edes yhdelle perheelle niin pientä, alle 100 neliömetrin taloa.

Puutarhassa on toistakymmentä omenapuuta, jotka on istutettu kohta 90 vuotta sitten, mutta yhä useimmat niistä kantavat hedelmää, parhaina vuosina yltäkylläisesti. Toinen puutarha on kaisloittuvan merenlahden perukoilla, itäisellä Uudellamaalla. Tila on aikoinaan kuulunut Isnäsin kartanolle ja valkeaksi rapattu, punatiilikattoinen talo on toiminut saunana ja pesutupana. Kylän uimaranta oli aikoinaan siellä, missä nykyään versoo miehenmitaista kaislikkoa ja pesii harmaahaikara. Puutarhassa on myös 9,9 neliömetrin kasvihuone, jossa olen pian vuosikymmenen vaihtelevalla - useimmiten vähäisellä - menestyksellä kasvatellut tomaatteja, kurpitsoita ja monia kukkalajikkeita kuten daturaa ja passifloraa. Tontti viettää kohti pohjoisrantaa, mutta lännessä on avoimet näkymät viljapelloille, joten valosta ei ole puutetta. Matalan lahden vastarannalla on riistanhoitoalue eikä lainkaan asutusta. Itäpuolella on metsikkö, korkeita haapoja, tervaleppiä, pihlajia ja ikivanhoja koivuja. Talon eteläpuolella kasvaa kaksi vanhaa tammea, joita tikka mielellään naputtelee ja joiden oksilla kissat kiipeilevät. Edelliset asukkaat olivat istuttaneet eteläkuistin edustalle viiniköynnöksen, joka lämpiminä kesinä tuottaa satoa. Rypäleet ovat mustia, suurisiemenisiä ja pieniä, mutta olen tehnyt niistä erikoisen makuista hilloa. Toinen viiniköynnös on kasvihuoneessa ja sen vaaleat rypäleet ovat makeampia ja pienisiemenisempiä. Nyt jännitän, onko se selvinnyt talven yli.

En ole koskaan käyttänyt Windows-konetta. Syystä tai toisesta (varsinkin siitä toisesta, joka liittyy estetiikkaan) olen pitänyt parempina toisia käyttöjärjestelmiä. Edesmenneet ja nykyiset tietokoneeni ovat sattumoisin alkaneet kaikki A:lla: Apricot, Amiga ja Apple.

Ensimmäisen koneeni hankin vuonna 1985. Se oli englantilainen, jo unohtunut mutta ajankohtaansa nähden systeemiltään edistynyt ja tyylikkäästi toteutettu kone Apricot F1. Siinä oli 2 korppuasemaa, hiiri ja graafinen käyttöjärjestelmä. Silloin 8-vuotias poikani Elias oppi kirjoittelemaan Apricotilla Harjavallan Uutiset-nimistä lehteään muutamassa päivässä. Parin vuoden kuluttua hankin Amigan, legendaarisen merkin, joka siirrettiin tietokonehistorian romukoppaan inhimillisesti ja digitaalisesti katsoen aivan liian varhain. Kolmas koneeni oli Amigan edistyneempi versio, jossa oli jo kovalevy. (Aivan oikein, varhaisissa henkilökohtaisissa tietokoneissa ei ollut kovalevyä!) Yhä vielä Elias, nyt journalisti, käyttää harva se päivä myös Amigaa vuodelta 1993, tosin vuosien varrella päivitettyä. Ihmettelen, onko hän viimeinen Amigan käyttäjä Suomessa... 1989 siirryin Appleen, sen ensimmäiseen kannettavaan tai pikemminkin raahattavaan, joka olisi tarvinnut lisävarustuksekseen auton. Applen Portablessa oli muistia kerrassaan 1 mega eikä mustavalkoisella näytöllä ollut taustavalaistusta, mutta siitä huolimatta se oli minusta mainio peli. Samassa merkissä olen pysynyt viimeiset 20 vuotta, vaikka en voi sanoa ymmärtäväni korporaation kaikkia ratkaisuja. Tulevaisuutta (samoin kuin softwaren osalta myös menneisyyttä, vaikka sitä ei juuri muisteta) ovat vapaat käyttöjärjestelmät kuten Linux ja vapaat ohjelmat, erityisesti verkossa toimivat ohjelmat, joita esim. Google nyt auliisti jakaa.