Puutarhassa, talon seinustalla ja perennapenkissä leviää mustakoiso (Solanum nigrum), hento köynnösmäinen kasvi. Siihen puhkeaa tähtimäisiä valkeita kukkia, joiden keskusta on sitruunankeltainen. Mustakoison marjat ovat kiiltävänmustat. Mustakoiso on sukua tomaatille ja perunalle, se on myrkyllinen ja englanniksi sitä kutsutaan myös nimellä "deadly nightshade", yön kuolettava siimes.

Mutta se mikä on myrkyllistä, myös usein lääkitsee. Niinpä mustakoisoa on käytetty kansanlääkinnässä märkivien haavojen hoidossa. Solaniini, jota se sisältää, kelpaa nykyään myös lääketeollisuudelle.

Mustakoisolle on sukua Hullukaali (Hyoscyamus niger), edellistä vankempi ja vielä myrkyllisempi kaksivuotinen ruoho, jota on suosittu aikoinaan myös narkoottisena aineena. Väitetään, että keskiajalla sitä käytettiin noituuteen. Nykyään tyhmänrohkeat nauttivat hullukaalia huumaavassa tarkoituksessa kohtalokkainkin seurauksin.

Olen kirjoittanut luvun hullukaalista romaanissa Pereat mundus. Kirjan käännöksen piti ilmestyä jo kesäkuussa Kaliforniassa, mutta käännöksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi ilmestyminen lykkääntyy elokuuhun.