Mosaiikki
U-karate
Leif
Mökillä
Organisaatio
Week End
Peace
Usko
Vietnam
Rockpop
Uutisia
Tuulet









10.10.1998
Sami
blancbla blancbla blancbla blancbla blancbla blancbla blancbla blancbla
Week End

Godard tulkitsi elokuvassaan Week End rajut tunnelmat ja tavallaan etukäteen näki Pariisin toukokuun -68 näkyjä. Filmi nähtiin Vaasassakin, taisi olla kyseessä Vaasan Kesän -67 tapahtumat.

Merkittävä filmi johti tositoimiin; etsin uusia kuvakulmia kaitafilmikameralla, rähmällään Vanhan Vaasan puistometsässä: lehtien alapintoja ja ainakin ruohonlatvojen huojuntaan eläytyen.

Michelangelo Antonionin Zabriskie Point oli toinen aikaansa osunut elokuvateos, jossa esitettiin riittävän sekavana sekä opiskelijaradikaalien joukot että liikemaailman toimijat.

"Mä kiinnittäisin huomiota tällaisen täydellisen tuhon teemaan joka alkaa yhä enemmän pesiytyä elokuviin. Ajatellaan esimerkiksi Pakkasvirran ja Antonionin elokuvien samankaltaisia loppuja tai Godardin Week-endiä tai Bergmanin Häpeää. Tilanteita ei niinkään eritellä luokkavastakohtaisuuksista, vaan tarjotaan täydellinen tuho eteenpäin pääsemisen ehtona. Miten tämä synkkaa poliittiseen toimintaan yleensä? ... mä jatkaisin, että onko näiden elokuvien poliittinen merkitsevyys siinä katharttisessa, vapauttavassa tunteessa että edes valkokankaalla saa nähdä systeemin romahtamisen ilman että saa poliittista toimintaohjetta?" (Tarmo Malmberg Filmihullussa n:o 2/70)

Ilman muuta systeemin sujuva romahtaminen miellytti. Kaikki alas vaan eikä mitään tilalle! Mutta oli esim. Zabriskie Pointissa paljon muutakin, kuten esimerkiksi ajassa hyvin leijaileva musiikki (mm. Grateful Dead, Pink Floyd ym)