Tämän v. 1969 Vaasan museossa, anteeksi lyseossa,
kirjoitetun kouluaineeni arvosanaksi tuli 9.
Kiitos A. A. Säätelälle hienosta aihe-ehdotuksesta,
pilkkuvirheiden korjaamisesta ja punakynällä tehdystä
kauaskantoisesta kysymyksestä, jonka merkitsen ko. kohtaan.

Minä uskon ihmiseen ja hänen perinpohjaiseen hyvyyteensä. Uskon lapsen syntyessään olevan todella ihminen.

Lapsi pystyy säilyttämään ihmisyytensä helposti. Nuorelle se on jo vaikeampaa, ja miltei mahdotonta se on aikuiselle. Yrittäkäämme siis pysyä "lapsina".

Ihmisyys katoaa järjestelmiemme rattaissa, jos ei katoa, niin järjestelmä pakottaa sen katoamaan.

Ne, jotka mukisematta sopeutuvat "ympyröihin", ovat mielestäni tuomitut. Sopeutumattomatkin tavallaan tuomitaan, mutta sen tekee järjestelmä, yhteiskunta. Sitä ei tee ihminen.

Panen toivoni sopeutumattomiin ja muuttajiin.

Uskon sellaiseen järjestelmään, jossa ihmisyys voi elää ja kehittyä. Uskon välttämättömiksi ja oikeiksi pyrkimykset tuollaiseen systeemiin. Uskon nykyjärjestelmiä vastaan.
Mikä olisi tällainen järjestelmä? Juuri tämä olisi tärkeätä saada tietää!

Haluan säilyttää uskoni, en välttämättä muuttumattomana, mutta kuitenkin vakaana ihmisyysuskona. Kaiken uhalla haluan tämän tehdä.

Jumalani on kaikkeus ja kaikki toiminnat siinä. Koska käsite 'Jumala' raivokkaimmin mielessäni liikkuu, muuttuu ja kehittyy, on minun vaikea selvitellä sitä perinpohjaisesti.

Uskon ihmisyyteen.