SADANKOMITEAN ITÄ-TIMOR RYHMÄ

Sadankomitean aktiivit perustivat Itä-Timor -ryhmän vuonna 1991. Alusta alkaen ryhmässä oli mukana myös kansanedustajia useista puolueista. Kun ryhmä 1990-luvun alussa perustettiin, Suomen suhteissa Indonesiaan elettiin lisääntyvän yhteistyön aikaa. Indonesian sademetsät ja teollistuminen houkuttelivat yrityselämää puoleensa.

Indinesia, Suomi ja ihmisoikeudet

Itä-Timor - ryhmän syntyessä Indonesiaa hallitsi yksinvaltiaan ottein kenraali Suharto, joka oli noussut valtaan vuonna 1965 sotilasvallankkaappauksessa, joka vaati noin miljoonan ihmisen hengen. Suomen hallitus ei 1990-luvulla kiinnittänyt huomiota Indonesian ihmisoikeustilanteeseen, koska kannaotot olisivat häirinneet Suomen ja Indonesian kaupallisten suhteiden kehittymistä. Tämä sanottiin suoraan myös Suomen silloisen Indonesian suurlähettilään ulkoministeriöön toimittamssa salaisessa muistiossa, joka paljastettiin vuonna 1991 TV-1:n esittämässä "Suomi sademetsässä" -dokumentissa.

Erityisen härskisti ihmisoikeuksia poljettiin Itä-Timorissa, jonka Indonesian armeija oli vuonna 1975 miehittänyt. Sadankomitean Itä-Timor- ryhmä ryhtyi rakentamaan kansainvälistä yhteistyötä ja ryhmän edustajat osallistuivat erilaisiin kansainvälisiin kokouksiin ja seminaareihin Euroopassa. Suomessa vedottiin poliitikkoihin, järjestettiin mielenosoituksia, toimitettiin juttuja tiedotusvälineisiin sekä kutsuttiin itätimorilaisia ja indonesialaisia ihmisoikeusaktiiveja ja poliittisia vaikuttajia vierailuille.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa on vieraillut lukuisia indonesialaisia ja itätimorilaisia ryhmiä. Itä-Timorin itsenäistyessä Sadankomitea on edesauttanut itsenäisten yhteistyöprojektien syntyä suomalaisten ja itätimorilaisten järjestöjen välille.

Asevienti ja ympäristö

Erityisen arvostelun kohteena 1990-luvun puolivälissä oli Suomen asevienti Indonesiaan. Yhdessä ympäristöjärjestöjen kanssa Itä-Timor- ryhmä tutki ja kiinnitti huomiota myös suomalaisen metsäteollisuuden toimiin Indonesian sademetsissä. Itätimorilaiset arvostivat kansainvälisen solidaarisuusliikkeen tukea suuresti, sillä länsimaissa ainoa itätimorilaisten oikeuksia näkyvästi puolustanut valtio oli entinen siirtomaaisäntä Portugali. Soilidaarisuustoiminta sai huomattavasti lisää vauhtia itätimorilaisten kansainvälisen puhemiehen Jose Ramos-Hortan ja katolisen piispan Ximenes Belon saatua Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1996.

Kansanäänestys Itä-Timorin itsenäistymisestä

Kansainvälisen painostuksen ja Indonesian taloudellisen ja poliittisen kriisin seurauksina Itä-Timorissa järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä vuoden 1999 elokuussa. Indonesian armeijan organisoimasta pelottelu- ja terrorikampanjasta huolimatta itätimorilaiset äänestivät itsenäistymisen puolesta. Tapahtumia oli todistamassa myös kymmenen hengen tarkkailijaryhmä Sadankomiteasta, joiden matkaa ulkoministeriö tuki taloudellisesti. Yhteistyö Sadankomitean ja ulkoministeriön välillä oli kehittynyt suotuisasti erityisesti vuoden 1996 Nobel-päätöksen jälkeen.

Itä-Timor siirtyi YK:n väliaikaishallintaan ja itsenäistyi vuoden 2002 toukokuussa ja saman vuoden syksyllä siitä tuli YK:n uusin jäsenvaltio.