SADANKOMITEAN ITÄ-TIMOR RYHMÄ
Sadankomitean aktiivit perustivat Itä-Timor -ryhmän vuonna 1991.
Alusta alkaen ryhmässä oli mukana myös kansanedustajia useista puolueista.
Kun ryhmä 1990-luvun alussa perustettiin, Suomen suhteissa Indonesiaan
elettiin lisääntyvän yhteistyön aikaa. Indonesian sademetsät ja
teollistuminen houkuttelivat yrityselämää puoleensa.
Indinesia, Suomi ja ihmisoikeudet
Itä-Timor - ryhmän syntyessä Indonesiaa hallitsi yksinvaltiaan
ottein kenraali Suharto, joka oli noussut valtaan vuonna 1965 sotilasvallankkaappauksessa,
joka vaati noin miljoonan ihmisen hengen. Suomen hallitus ei 1990-luvulla
kiinnittänyt huomiota Indonesian ihmisoikeustilanteeseen, koska
kannaotot olisivat häirinneet Suomen ja Indonesian kaupallisten
suhteiden kehittymistä. Tämä sanottiin suoraan myös Suomen silloisen
Indonesian suurlähettilään ulkoministeriöön toimittamssa salaisessa
muistiossa, joka paljastettiin vuonna 1991 TV-1:n esittämässä "Suomi
sademetsässä" -dokumentissa.
Erityisen härskisti ihmisoikeuksia poljettiin Itä-Timorissa, jonka
Indonesian armeija oli vuonna 1975 miehittänyt. Sadankomitean Itä-Timor-
ryhmä ryhtyi rakentamaan kansainvälistä yhteistyötä ja ryhmän edustajat
osallistuivat erilaisiin kansainvälisiin kokouksiin ja seminaareihin
Euroopassa. Suomessa vedottiin poliitikkoihin, järjestettiin mielenosoituksia,
toimitettiin juttuja tiedotusvälineisiin sekä kutsuttiin itätimorilaisia
ja indonesialaisia ihmisoikeusaktiiveja ja poliittisia vaikuttajia
vierailuille.
Viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa on vieraillut lukuisia
indonesialaisia ja itätimorilaisia ryhmiä. Itä-Timorin itsenäistyessä
Sadankomitea on edesauttanut itsenäisten yhteistyöprojektien syntyä
suomalaisten ja itätimorilaisten järjestöjen välille.
Asevienti ja ympäristö
Erityisen arvostelun kohteena 1990-luvun puolivälissä oli Suomen
asevienti Indonesiaan. Yhdessä ympäristöjärjestöjen kanssa Itä-Timor-
ryhmä tutki ja kiinnitti huomiota myös suomalaisen metsäteollisuuden
toimiin Indonesian sademetsissä. Itätimorilaiset arvostivat kansainvälisen
solidaarisuusliikkeen tukea suuresti, sillä länsimaissa ainoa itätimorilaisten
oikeuksia näkyvästi puolustanut valtio oli entinen siirtomaaisäntä
Portugali. Soilidaarisuustoiminta sai huomattavasti lisää vauhtia
itätimorilaisten kansainvälisen puhemiehen Jose Ramos-Hortan ja
katolisen piispan Ximenes Belon saatua Nobelin rauhanpalkinnon vuonna
1996.
Kansanäänestys Itä-Timorin itsenäistymisestä
Kansainvälisen painostuksen ja Indonesian taloudellisen ja poliittisen
kriisin seurauksina Itä-Timorissa järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä
vuoden 1999 elokuussa. Indonesian armeijan organisoimasta pelottelu-
ja terrorikampanjasta huolimatta itätimorilaiset äänestivät itsenäistymisen
puolesta. Tapahtumia oli todistamassa myös kymmenen hengen tarkkailijaryhmä
Sadankomiteasta, joiden matkaa ulkoministeriö tuki taloudellisesti.
Yhteistyö Sadankomitean ja ulkoministeriön välillä oli kehittynyt
suotuisasti erityisesti vuoden 1996 Nobel-päätöksen jälkeen.
Itä-Timor siirtyi YK:n väliaikaishallintaan ja itsenäistyi vuoden
2002 toukokuussa ja saman vuoden syksyllä siitä tuli YK:n uusin
jäsenvaltio.
|