Kuuntelin radiosta gerontologin haastattelua. Toimittaja kysyi häneltä, miitä vanheneminen on. Gerontologi vastasi: "Jähmettymistä, kuivumista, rasvoittumista, hyytymistä."

Lisätkäämme vanhuuden määritelmään vielä Simone de Beauvoirin lause: "Osin kovettuu, osin mätänee, koskaan ei kypsy." Minä vanhenen. Siis: jähmetyn, kuivun, rasvoitun, hyydyn, kovetun ja mätänen. Siinäkö kaikki? Eikö kuitenkin unohtunut jotain? Eikö vanhuus saata olla jotain muutakin? Eikö siinä ole mitään arvokasta, vain menetystä, häpeää, tuhoa? "Minä uskon, että jokaisessa auringonlaskussa on koko menneen päivän loisto", kirjoitti Mirkka Rekola.