Miten suhtaudumme ihmiseen, jolla on erilainen elämänkatsomuksellinen vakaumus, erilainen ihonväri tai eri äidinkieli kuin meillä? Entä jos hän on vammainen, aseistakieltäytyjä, seksuaalisen vähemmistön edustaja, taloudellisissa ongelmissa, koditon tai alkoholisti?  

Suomessa vähemmistöihin kuuluvat muun muassa
romanit
tataarit
kielivähemmistöt
seksuaaliset vähemmistöt
maahanmuuttajat

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, terveydellisiä lähtökohtia, uskonnollisia vakaumuksia ja muita periaatteita, mutta kaikilla meillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Omanarvon tunne syntyy pitkälti siitä, että ihminen kokee toisten arvostavan häntä. Siksi meillä jokaisella tulee olla oikeus lähimmäisten arvostukseen. Hädänalainen tarvitsee apua ja mielipiteiltään erilainen toisten hyväksyntää. Erilaisen elämäntilanteen tai ajattelutavan ymmärtäminen on käytännön tilanteessa helpompaa, jos olemme joskus pysähtyneet miettimään, mitä todellinen suvaitsevaisuus on.

Voimme olla mielipidekysymyksistä eri mieltä mutta kunnioittaa silti toisen näkemystä. Luvallista on myös pohtia, missä kulkevat ihmisoikeuksien rajat. Mihin asti meidän tulee mieltää erilaiset tavat ihmisoikeuksiin kuuluviksi, ja milloin taas voimme puhua jopa ihmisoikeusloukkauksesta? Mielipiteiden ilmaiseminen ja rajojen asettaminen on toki luvallista, kunhan emme toimi ennakkoluulojemme pohjalta. Kaiken lähtökohtana tulee olla maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen. YK:n ihmisoikeuksien julistus hahmottaa ihmisoikeuskäsitteen ääriviivoja.

Vähemmistöihin tai erityisryhmiin kuuluvia ihmisiä on usein syrjitty ja syrjitään edelleen. Pelkkä syrjinnän kielto ei olekaan usein riittävä takuu vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, ja siksi erityistoimenpiteet ovat joskus tarpeen. Positiivisen syrjinnän tarkoituksena on turvata se, että heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeudet toteutuvat käytännössä yhtä hyvin kuin muidenkin. 

Perustuu tekstiin: Ihmisoikeudet – sinun oikeuksiasi.