Syrjinnän kielto

Useimmissa ihmisoikeussopimuksissa on syrjinnän kieltävä artikla. Sen taustalla on ajatus ihmisoikeuksien universaalisuudesta. 

Mitä on syrjintä?

Ihmisoikeuksien universaalisuudesta seuraa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja että ihmisoikeuksia loukataan aina, jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia. Tämän perusteella on mahdollista määritellä myös syrjintä: syrjintää ei ole kaikki erilainen kohtelu, vaan erottelu, joka kohdistuu jollakin merkityksellisellä tavalla samassa asemassa oleviin ihmisiin ja jolla ei ole hyväksyttävää tarkoitusperää.

Samassa asemassa olevia ihmisiä ovat esimerkiksi työnhakijat, julkisten palvelujen käyttäjät tai asevelvolliset. Jos jonkin tällaisen henkilöryhmän sisällä tehdään erotteluja, niille on esitettävä ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä perustelu. Muutoin on kyse syrjinnästä. Sen sijaan syrjinnästä ei välttämättä ole kysymys, jos selvästi eri asemassa olevat ihmiset kokevat tulevansa kohdelluiksi eri tavoin – esimerkiksi jos yliopistossa opiskelevan opintotuki on pienempi kuin samanikäisen työttömän henkilön saama työttömyysturva.

Erityisen herkästi erottelua pidetään syrjivänä, jos sen taustalla on syrjivä tarkoitusperä. Esimerkiksi ravintolan asiakkaiden erottelu ihonvärin perusteella tai työnhakijoiden karsinta sukupuolen perusteella ovat ilmeisiä syrjintätilanteita. Mutta myös erottelun syrjivä vaikutus ilman syrjivää tarkoitusperääkin voi muuttaa sen syrjinnäksi. Joskus käytetään termejä välitön ja välillinen syrjintä näiden tilanteiden erottamiseksi.

Syrjinnän kielto ihmisoikeussopimuksissa

Eräät ihmisoikeussopimukset on laadittu nimenomaan syrjinnän torjumiseksi. Sopimuksista voidaan mainita YK:n rotusyrjinnän vastainen yleissopimus sekä YK:n naisten oikeuksien sopimus.

Yleensä myös niin sanottuihin yleisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyy syrjinnän kieltävä artikla. Sellainen on esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (14. artikla), YK:n yleissopimuksessa taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista (2. artikla) sekä YK:n yleissopimuksessa kansalais- ja poliittisista oikeuksista (2. ja 26. artikla). Viimeksi mainittu sopimusmääräys menee kaikkein pisimmälle, koska se on luonteeltaan itsenäinen. 

Yleensä ihmisoikeussopimukset kieltävät niissä turvattuihin oikeuksiin liittyvän syrjinnän. KP-sopimuksessa syrjintäkielto kattaa kuitenkin kaikki elämänalueet ja on siten itsenäinen ihmisoikeus. KP-sopimusta tulkittaessa syrjinnäksi on katsottu muun muassa naisten epätasa-arvoinen kohtelu työttömyysturvan myöntämisessä Alankomaissa sekä Ranskan valtion maksamat erilaiset eläkkeet maan omille kansalaisille ja Ranskan asevoimissa palvelleille Senegalin kansalaisille.

Esimerkkejä syrjinnästä

Suomessa yleinen ravintolasyrjintä on ihmisoikeuksien vastaista. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun mukaan siirtotyöläisen huonompi sosiaaliturva on laitonta syrjintää.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme