Romanit ovat etninen väestöryhmämme, jolla on oma kieli sekä omaleimainen tapaperinne ja kulttuuri. 

Suomessa romaneja on noin 10 000. Lisäksi Ruotsin puolella asuu noin 3 000 suomalaista romania. Romanit olivat alun perin vaeltajakansaa, ja he lähtivät liikkeelle Intiasta noin vuoden 1000 paikkeilla. Suomeen romanit saapuivat 1500-luvulla.

Romanit pyrittiin pitkään sulauttamaan valtaväestöön

Romanit ovat vähemmistöasemansa vuoksi joutuneet usein vainotuiksi. Romanien saapuessa Suomeen maamme kuului Ruotsin kuningaskuntaan, ja hallitusvalta suhtautui kielteisesti uusiin tulijoihin. Maamme historiassa romaneilta on kielletty mm. kirkolliset toimitukset ja sairaanhoito (1500-luku). Välillä oli luvallista jopa tappaa maamme alueella tavatut romanit (ns. hirttolaki vuodelta 1637), ja Venäjän vallan aikanakin tavoitteena oli romanien sulauttaminen valtaväestöön (1800-luku).

Romanien tilanne oli ongelmallinen myös 1900-luvulla. Heidän kulttuuriinsa ja kieleensä suhtauduttiin kielteisesti, ja myös suomalaisen yhteiskunnan voimakas rakennemuutos 1950–1960-luvuilla vaikeutti romanien selviytymismahdollisuuksia. Perinteiset romaniammatit menettivät tuolloin merkitystään, mikä on edelleenkin yksi syy romanien vaikeaan työllisyystilanteeseen ja syrjäytymiseen. Romanien aiemman varauksellisen suhtautumisen koulutukseen otaksutaan johtuneen siitä, että koululaitosta pidettiin valtiovallan keinona sulauttaa romanit pääväestöön.

Suunta muuttui vasta 1970-luvulla

Romaniväestön aseman parantamiseksi alettiin tehdä suunnitelmallisesti työtä vasta 1970-luvulta alkaen. Ensimmäinen syrjinnän kieltävä laki tuli voimaan, ja romanien taloudellisiin, sivistyksellisiin sekä sosiaalisiin ongelmiin alettiin puuttua.

Romanien omat yhdistykset pyrkivät yhteistyössä valtion kanssa parantamaan romanien taloudellista, sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaa.

Perustuu tekstiin Ihmisoikeudet – sinun oikeuksiasi.