Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklan mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Lisäksi jokaisella on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. 

Julistuksen 23 artiklan sisältämiä määräyksiä on tarkemmin kehitelty taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa, ja niiden toteuttamista seuraa YK:n TSS-komitea. Lisäksi jo ennen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syntyä  perustetulla Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on erityisvastuu työtätekevien ihmisten suojelusta.

ILO:n työelämän perusoikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan: 

oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia
pakkotyön kielto
lapsityön kielto
tasa-arvo eli syrjinnän kielto työelämässä.

ILO:n toimielimet julkaisevat joka vuosi raportteja siitä, kuinka ILO:n sopimuksia kunnioitetaan, ja järjestö tarjoaa myös käytännöllistä apua näiden oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi. 

Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiinkin 1990 YK:n yleiskokouksessa kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Se ei kuitenkaan ole vielä tullut voimaan, koska tarvittava määrä valtioita ei ole ratifioinut sopimusta.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.