Uskonto on yksi kulttuuria värittävistä piirteistä. Uskonnolliset tavat ja perinteet voivat poiketa hyvinkin paljon maallistuneista tavoista. Uskonnot puuttuvat yleensä yksilön elämään muita yhteiskunnallisia sääntöjä enemmän. Uskonto voi kieltää tapoja, jotka yhteiskunta hyväksyy. Toisaalta uskonto voi olla myös muuta yhteiskuntaa sallivampi. Näin on esimerkiksi eräissä moniavioisuuden hyväksyvissä uskonnoissa. 

Uskonto on henkilökohtainen asia, mutta sillä on myös merkittävä sosiaalinen vaikutus. Suurin osa maailman ihmisistä tunnustaa jotain uskontoa tai lähellä uskontoa olevaa filosofista oppirakennelmaa. Siten lähes kaikki maailman kansalaiset on kasvatettu jonkin tietyn arvomaailman perillisiksi. Ihmisoikeudet sen sijaan edustavat pyrkimystä määritellä perustavanlaatuisia arvoja pitämättä yhtä uskontoa parempana tai tärkeämpänä kuin toista. 

Toisaalta ihmisoikeudet perustuvat juuri useimpien uskontojen yhteisesti tunnustamiin ja hyvinä pitämiin asioihin. Uskonnot ovat kautta aikojen pyrkineet tarjoamaan vastauksia perimmäisiin kysymyksiin: Mistä ihminen tulee, mikä on ihmisen arvo ja mihin se perustuu? Miten ihmisen tulisi elää, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä? Ajatuksia ihmisoikeuksista on esiintynyt esimerkiksi islamissa ja muinaisessa hindulaisuudessa. Nykyaikana kaikki maailmanuskonnot joutuvat tavalla tai toisella ottamaan kantaa maailmanlaajuisiin haasteisiin. Uskonnot ovat jatkuvasti uudistuvaa perinnettä, jossa vanhoja opetuksia tulkitaan uusista tilanteista käsin. Perusarvot ja opetukset kuitenkin pysyvät.