Koska uskonto on osa identiteettiämme, sen avulla on helppo herättää tunteita, joita voidaan hyödyntää konflikteissa. Tunteiden herättäminen edellyttää kuitenkin poliittisen manipulaation keinoja. Uskonto sinänsä ei riitä vainoon tai tappamiseen. 

Ihmiset ovat kautta vuosisatojen kärsineet uskontoon liittyvästä vainosta. Monia sotia on käyty uskonnon varjolla niin kaukana menneisyydessä kuin nykyaikanakin. Yksi pakolaisuuden taustalla olevista syistä on juuri uskonnollinen vaino. Nykyään uskonnon nimissä käytävissä sodissa ja konflikteissa on kuitenkin kyse jostain muusta kuin uskonnollisista asioista. Uskontoa käytetään lähinnä tekosyynä ja sen avulla yritetään oikeuttaa väkivaltaa.

Erilaiset fundamentalistiset uskontoon perustuvat liikkeet ovat nostaneet päätään. Näissä on kuitenkin lähinnä kyse yhteiskunnallisesta vallasta ja hyvinvoinnista käytävästä kamppailusta kuin perustavaa laatua olevasta tarpeesta uudistaa uskontoa. Tästä viestii fundamentalististen liikkeiden yleinen turvautuminen väkivaltaan niin vallantavoittelun kuin vallassa olonkin aikana.

Samassa yhteiskunnassa toimivien vähemmistö- ja enemmistöuskontojen keskinäinen suvaitsevuus joutuu usein koetukselle. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun yksiuskontoiseen maahan tulee siirtolaisuuden tai pakolaisuuden myötä suurehko määrä eri uskontojen kannattajia.