ISLAMISSA IHMISOIKEUDET LÖYTYVÄT KORAANISTA JA SHARIASTA. IHMISOIKEUDET OVAT JUMALAN LUOMIA.

Lähes kaikki muslimimaat ovat allekirjoittaneet YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen, ja osa myös vuoden 1966 yleissopimukset. Lisäksi jotkin muslimitahot ovat tuottaneet omia, islamilaisia ihmisoikeusjulistuksia. Omien julistusten tavoitteena on ollut kehittää ihmisoikeusajattelua, joka pohjaa islamin kanoniseen lakiin, shariaan.

Sharia ei ole yhtenäinen lakikirja, vaan se koostuu eri aikoina kirjoitetusta juridisesta kirjallisuudesta. Sen tärkeimmät lähteet ovat Koraani ja profeetan menettelytapa eli sunna, joka on sisällytetty laajoihin perimätietokokoelmiin. Silloin kun ne eivät tarjoa riittäviä toimintaohjeita, voidaan käyttää päättelyä, jossa Koraanista tai sunnasta etsitään ongelmatapausta vastaava tilanne. Neljäs oikean toiminnan lähde on yhdenmukainen mielipide, sillä muslimien yksimielisyyden ajatellaan olevan oikean päätöksen tae.

Sharian avulla islamilainen yhteisö voi löytää yhteiskunnille menettelytapoja eri aikoina ja eri paikoissa. Sharia kattaa paitsi uskonnolliset velvollisuudet myös lainopilliset ja poliittiset määräykset. Muslimimaat eroavat toisistaan siinä, onko sharialla pääasiallinen vai maallisen lainsäädännön kanssa rinnakkainen asema.

Puhtaasti islamiin tukeutuvat ajattelijat korostavat usein, että kansainväliset ihmisoikeudet ovat länsimaisen ja maallisen ajattelun tulos. He osoittavat, että ihmisoikeuksia voi perustella myös uskonnolla.

Muslimille Koraani on ihmisoikeuksien Magna Charta, josta on löydettävissä ihmisille kuuluvat perusoikeudet. Näihin luetaan muun muassa oikeus elämään, oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen. Ihmisoikeuksia ei pidetä ihmisen keksintönä, vaan niiden alkuperän ja olemuksen uskotaan löytyvän Koraanista, joka sisältää Jumalan ikuisen sanoman ja johdatuksen ihmiskunnalle. Ihmisoikeudet ovat jumalallisen luomisen tulosta samalla tavoin kuin ensimmäinen ihminen. Siksi ihmisoikeuksien rikkominen tuhoaa sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen.