HINDULAISESSA YHTEISKUNNASSA YKSILÖN ASEMA MÄÄRÄYTYY USEIN EDELLEEN KASTIN MUKAAN.

Hindulaisuus on monimuotoinen uskonto. Satojen vuosien aikana hindulainen perinne on kerrostunut päällekkäin, ilman että uusi olisi syrjäyttänyt mitään vanhasta. Hindulaisuudesta puhuttaessa korostetaankin usein moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Käytännössä hindulaisuuden eri muodot ylläpitävät kuitenkin yhteiskunnallisia hierarkioita, sillä kastijärjestelmä on hindulaisuudessa keskeisellä sijalla.

Ihmisoikeuksien voi sanoa olleen perinteisessä intialaisessa yhteiskunnassa sidoksissa yksilön asemaan kastilaitoksen hierarkiassa. Usein tämä pitää paikkansa myös nykyään. Pyhien Veda-kirjojen mukaan varnat, eli pääkastit, syntyivät kun jumalat aikojen alussa uhrasivat alkuihmisen, Purusan. "Kosmisen miehen suusta syntyi pappien kasti, hänen käsivarsistaan syntyivät ruhtinaalliset soturit, hänen reisistään maanviljelijät ja jaloistaan palvelijat." Kastittomat jäivät tämän pyhän jaon ulkopuolelle. Heidät tuomittiin epäihmisiksi, joiden kuului huolehtia yhteisön raskaimmista ja likaisimmista töistä. Monimutkaiset rituaaliset säännöt alistivat ja erottivat heidät muista ihmisistä.

Hindulaisuudessa elämän arvo määräytyy sen perusteella, johtaako se ihmistä lähemmäksi kaikkien tunnustamaa päämäärää, vapautumista jälleensyntymien ketjusta. Perinteen moninaisuus ja kerrostuneisuus vaikuttavat osaltaan siihen, että on monia hyväksyttäviä tapoja, joilla elämästä voi tehdä elämisen arvoisen. Lakikirjat kuitenkin osoittavat kullekin kastille omat velvollisuutensa ja sopivuussäädöksensä, ja tasa-arvoon perustuvia ihmisoikeuksia on vaikea sovittaa yhteen kastijärjestelmän kanssa. Kastijärjestelmä onkin ihmisoikeuksien koetinkivi monissa hindulaisissa yhteisöissä.