KONFUTSELAISUUS EI OLE VARSINAINEN USKONTO, MUTTA SILLÄ ON OLLUT MERKITTÄVÄ VAIKUTUS KIINALAISEEN MAAILMANKUVAAN JA IHMISOIKEUSKÄSITYKSEEN.

Konfutselaisuus samaistetaan usein uskontoihin, vaikka Konfuzi (Kong Qiu) ei ollut uskonnollinen johtaja. Hänen ajatusmaailmansa koski ihmistenvälisiä suhteita ihmisten ja jumalten välisten suhteiden sijasta. Konfutselaisuus on pikemminkin oppisuunta, järjestelmä ja yhteiskuntafilosofia kuin uskonto. Sillä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus kiinalaiseen maailmankuvaan ja ihmisoikeuskäsitykseen.

Konfutselaisuudesta tuli virallinen oppi Han-dynastian aikana noin 200 eKr. Kongfuzin etiikka perustuu viiteen hyveeseen: inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, hyviin tapoihin, uskollisuuteen ja viisauteen. Velvollisuudentuntoa, itsekuria, perheen tärkeyttä ja kuuliaisuutta ylemmille korostetaan. Vanhempien kunnioitus merkitsee sitä, että lapsi kunnioittaa isäänsä, pikkuveli isoveljeään ja niin edelleen aina poliittiselle tasolle saakka. Siten kaikista arvokkain henkilö on maan johtaja, kuten keisari aikoinaan.

Tänä päivänä konfutselaisuus ei enää ole virallinen oppi, mutta sen keskeiset ajatukset vaikuttavat yhä. Konfutselaisuuden peruselementit hierarkkisuus, yhteisöllisyys, perhekeskeisyys ja pyrkimys harmoniaan heijastuvat ihmisoikeusajatteluun, joka alistaa yksilön oikeudet yhteisön vakaudelle ja painottaa taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia kansalais- ja poliittisten oikeuksien kustannuksella. Yhteisön harmonian nimissä on myös kielletty muita valtioita puuttumasta maan sisällä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Konfutselaisuudessa on näkökulma, joka korostaa hyväntahtoisuutta, ihmisrakkautta ja humanismia. Konfutselaisuuden tukemat hierarkian ja patriarkaalisuuden ajatukset kuitenkin kumoavat opin tulkitsemisen kaikille yhtäläisiä ihmisoikeuksia puolustavaksi.

Perustuu tekstiin Salmenhaara: Konfutselaisuus ja ihmisoikeudet.