PUOLUEVAIKUTTAJA: OIKEUDENMUKAISUUS + YKSILÖLLINEN VAPAUS

Takaisin etusivulle
"Yksilöllisen vapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aatteet yhdistettyinä ovat totisesti jotakin suurta ja aina elinvoimaista. Kyllä niillä on tässä maassa ja tässä maailmassa tulevaisuutta, vaikkei se aina selvältä näytä", totesi Helle Kannila puhuessaan Kansallisen edistyspuolueen 20-vuotisjuhlassa joulukuussa 1938. Helle Cannelinin nuoruudenaikaisista päiväkirjoisa ja kirjeistä löytää helposti tukea jälkiviisaalle tulkinnalle, että hän maailmankatsomustaan vatvoessaan haki juuri tätä aatekombinaatiota.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aatteelle ja sen myöstä vähän sosialismillekin Helle Cannelin syttyi jo tyttökouluvuosinaan, mikä lienee ollut ainakin osaksi Minna Canthin vaikutusta. Toisaalta hän ei voinut uskoa ihmisten tulevan automaattisesti onnelliseksi, vaikka "pantaisiinkin sosialistinen tulevaisuusvaltio toimeen". vaan katsoi, että oli tapahduttava muutos myös "ihmisissä itsessään". Juuri 15 vuotta täyttänyt Helle päätyikin päiväkirjassaan (21.5.1911) siihen, että "mikään maailmanparantaja hänestä ei milloinkaan tule". Tiedämme, että tämä ennustus ei aivan toteutunut. Näkemyksestään jokaisen yksilön omasta osuudesta onnellisuutensa saavuttamisesessa Helle Cannelin näyttäisi kuitenkin pitäneen kiinni. Näin voi päätellä mm. siitä, että hän maailmanparannuksen ohella pyrki myös monin tavoin edistämään muutosta yksilöissä itsessään, mikä näkyi tiettynä kansanvalistushenkisyytenä hänen kaikessa ajattelussaan ja toiminnassaan.

Yksillöllisen vapauden aatetta tyttökoululainen Helle Cannelin johtui välillä pohtimaan aika omakohtaisestikin mm. siinä yhteydessä, kun hän rippikoulun käytyään päätyi siihen, ettei voinut osallistua "konfirmatsioniin", vaikka rippipastori häntä siihen, ratkaisun herättämää pahennusta ennakoiden, koetti kovasti taivutellakin. Päiväkirjassaan (15.6.1912) hän toteaa, että olisi ollut "petos" itseä ja omaa vapautta kohtaan""sitoutua sellaiseen, jota ei kokonaan voi ottaa vastaan". Joitakin vuosia myöhemmin (1.9.1918) nuori ylioppilas maistelee päiväkirjassaan ajatusta, voisiko kuolla "vapauden marttyyrina". Näihin aatoksiin hänet oli saattanut teloitettavaksi joutuneiden, punakaartilaisten kohtalon potiminen. Häntä askarrutti, olisiko hänessä samaa "uljuutta" kohdata kuolema aatteensa puolesta, kuin mitä hän oli kuullut " arkebusaarattaviksi" kuljetettavien punakaartilaisten osoittaneen.

Helle Cannelinin kansalaissodan aikaisia päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä sävyttää tietty ymmärtämys ja sympatia sosialismia ja työväenliikettä kohtaan. Miltei hengenheimolaisia hän löysi *nuorsuomalaisten* radikaalien perustamasta Jakobiiniklubista, jonka toiminnasta hän alkoi kuitenkin vuoden 1918 kuluessa etääntyä. Syyskesällä 1918 hän näyttäisi ainakin päiväkirjamerkintöjensä perusteella suhtautuneen poliittiseen tilanteeseen ulkopuolelle asettuvan tarkkailijan asenteella. Eräs erkintä elokuulta päättyy lauseisiin: "Synkältä näyttää ilma, pimeä on taantumus ja raa'at kostonajatukset puolella ja toisella. Joka elää, se näkee, miten käy". Tämä asennoituminen tuntuisi sopivat hyvin yhteen sen kanssa, että Helle Cannelin päätyi myöhemmin samana syksynä liittymään Kansalliseen edityspuolueeseen, joka määritteli itsensä "ulkopuolella sääty- ja luokkarajojen toimivaksi edistysmielisten ihmisten yhteenliittymäksi".

Heti puolueeseen liittymisensä jälkeen Helle Cannelinille tarjoutui mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiään siitä, mitä luokka- ja säätyrajat ylittävä edistysmielisyys merkitsisi, hänen ryhtyessään keväällä 1919 kansanedustajaehdokas Mandi Hannulan vaalikampanjan vetäjäksi. Hänen vaalipuheittensa keskeisenä teemana olivat naiskysymys ja työväenkysymys, joiden molempien hän totesi kasvaneen "aivan elimellisesti nykyisen teollisuusyhteiskunnan, ns. kapitalistisen yhteiskunnan pohjalta". Työväenkysymyksestä hän totesi, ettei sitä voinut sivuuttaa toteamalla, että työväenliikkeen käyttämät "keinot olivat väärät" ja että "luokkaviha oli yhteiskunnalle pahaksi", vaan oli tarkasteltava, mikä työväeliikkeen "vaatimuksissa ja keinoissa oli oikeutettua, ja oli "tehtävä kaikki, mitä voitiin kansamme yhteensaattamiseksi ja onnettoman kuilun täyttämiseksi".

Vaikka Helle Cannelinin puoluevaikuttajauran alussa hänen puheissaan korostuikin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka liittyi kiinteästi pyrkimyksiin "kansan yhteensaattamiseksi", yksilöllisen vapauden aatettakaan hän ei unohtanut. Eräs hänen teemoistaan kevään 1919 vaalikiertueella Mandi Hannulan puolesta oli puoluemoraali, josta puhuessaan hän kyseenalaisti puoluekurin todeten mm., ettei puolue "voi sortaa yksityisen edustajan vapautta tehdä omantuntonsa mukaan". Hän edellytti myös, että oikealla tavalla moraalisessa puolueessa jokainen jäsen valvoo esimerkiksi puolueensa "sanomalehtiagitatsionia" ja "opponeeraa" heti, jos huomaa jotain väärää.

Joitakin vuosia Kansallisen edistyspuolueen puolueen perustamisen jälkeen Helle Cannelin arvioi, että luokka- ja säätyrajat ylittämään pyrkivän puolueen perustaminen välittömästi kansalaissodan jälkeisessä tilanteessa oli varmasti vaikuttanut ulkopuolisten mielestä suoranaiselta hulluudelta mutta että aika moni oli joutunut jo tunnustamaan, että tuossa "hulluudessa" oli ollut "korkeamman viisauden siemen", että puolue oli ollut tavallaan aikaansa edellä. Kyseisessä puheesssaan Kansallisen edistyspuolueen puoluepäivällisillä (25.4.1926) hän toivoi puolueessaan jatkossakin olevan tilaa "hulluudelle" täsmentäen kuitenkin, että hän tarkoitti ennen muuta "yksilöllistä hulluutta", ei esimerkiksi sellaista "kollektiivista hulluutta", joka ilmeni halveksivana tai ennakkoluuloisena suhtautumisena jotakuta kansanluokkaa, kansallisuutta, sukupuolta tai muuta ryhmää kohtaan.

Kansallinen edistyspuolue ehti olla olemassa yli kolme vuosikymmentä, vuoteen 1951. Puolueensa lakkauttamisen jälkeen Helle Kannila määritteli itsensä puolueettomaksi ja kulttuuriliberaaliksi. Helle Kannilan puolueella ei siis ollut kovin pitkää tulevaisuutta, mutta entä hänen aatekombinaatiollaan? Missä mielessä "hullulta" ajatus yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja yksilöllisen vapauden aatteiden yhdistämisestä tuntuu tänä päivänä?

(Lähteet: Kauppi 1976, 27-28, 43-45 + mainitut arkistolähteet)


Palaute:
HELLE-ryhmä