Ensimmäiset Minna Canthia koskevat merkinnät Helle Cannelinin päiväkirjassa ovat vuosilta 1910-1911. Vuonna 1911 Helle piti koulusssa Minna Canthia koskevan esitelmän, jonka lopussa hän toteaa: "Hänellä on suuri lämmin sydän kaikkea kärsivää kohtaan. Hän taistelee - hänellä onkin kaikkien jalojen asioiden puolesta taistelijan ominaisuudet - ja hän saa jotain taistelullaan aikaan. Mutta eivät ole vielä läheskään kaikki hyvät aatteensa toteutettuja, vielä riittää työtä ja ponnisteltavaa. ja kunnia sille, joka seuraa Minna Canthin jälkiä!"
Opiskeluvuosinaan Helle Cannelin syventyi loppututkielmaansa tehdessään entistä syvällisemmin Minna Canthin tuotantoon ja elämään. Canth oli 1900- luvun alkuvuosikymmenillä ilmeisen suosittu kirjailija, koskapa Helle Cannelinia pyydettiin useampaan otteeseen esitelmöimään tästä mm. osakunnan ja Suomalaisessa Naisliiton tilaisuuksiin. Ymmärrettävää kyllä, häntä välillä kyllästytti puhua aina "siitä iänikuisesta Minna Canthista". Kyllästyminen oli ilmeisesti tilapäistä, koska hän oli jo syksyllä 1925 perustamassa Suomalaisen Naisliiton Helsingin osaston jäsenten kanssa Minna Canth -kerhoa, joka toimi 14 vuotta eli talvisodan syttymiseen saakka. Kun sodan jälkeen perustettiin kaksi Minna Canthin nimeä kantavaa seuraa, Helle Kannnila oli molemmissa mukana.
Vuonna 1944 Minna Canthin syntymästä oli tullut kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuonna ilmestyi Minna Canthin kirjekokoelma, jonka Helle Kannila oli toimittanut yhdessä Greta von Frenckell-Thesleffin, Irja Harmaksen ja Hilja Vilkemaan kanssa. Eläkevuosinaan hän kokosi ja toimitti yksin vielä laajemman kokoelman (ilm. v. 1973) Minna Canthin kirjeistä, joiden jäljittäminen oli osin varsinaista salapoliisityötä. Eläkkeellä ollessaan Helle Kannila viimeisteli myös Minna Canthin henkilöbibliografian (ilm. v. 1967), jota hän oli valmistellut vuosikausia.
(Lähteet: Kauppi 1976, 104-112 + mainitut arkistolähteet)