Kaikkialla maailmassa on ainakin 300 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä 70 valtiossa. 

Tärkein kansainvälinen sopimus, joka suojelee heidän oikeuksiaan on ILO:n yleissopimus numero 169, joka koskee itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja. Se hyväksyttiin kesäkuussa 1989, ja tuli voimaan syyskuussa 1991.

Sopimus vahvistaa, ettei millään valtiolla tai yhteiskunnallisella ryhmällä ole oikeutta kieltää alkuperäiskansojen identiteettiä, ja asettaa valtioille vastuun alkuperäiskansojen oikeuksien ja yhtenäisyyden takaamisesta alkuperäiskansojen osanotolla. 

Suomen kannalta ehkä tärkein vähemmistöjen oikeuksia koskeva sopimusmääräys sisältyy YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimukseen. KP-sopimuksen 27. artiklan mukaan vähemmistöihin kuuluvilta yksilöiltä ei saa kieltää oikeutta käyttää omaa kieltään, harjoittaa omaa uskontoaan tai nauttia omasta kulttuuristaan. YK:ssa rotusyrjinnän vastainen komitea  on tarkastellut alkuperäiskansojen asemaa, ja ihmisoikeuskomitea on tutkinut alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten tapauksia väitetyistä KP-sopimuksen 27 artiklan loukkauksista. 

Vuonna 1982 perustettu YK:n alkuperäiskansoja käsittelevä työryhmä on keskeisessä asemassa alkuperäiskansojen oikeuksia YK-järjestelmässä käsiteltäessä. Työryhmä arvioi valtioiden politiikkaa ja tekee ehdotuksia syrjinnän poistamista ja vähemmistöjen suojelua käsittelevälle alatoimikunnalle. Se toimii myös vuosittaisena foorumina 500- 600:lle alkuperäiskansojen edustajalle, jotka voivat kokousten yhteydessä vapaasti vaihtaa mielipiteitä hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja YK-järjestöjen edustajien kanssa. Alatoimikunta hyväksyi vuonna 1994 YK:n julistusluonnoksen alkuperäiskansojen oikeuksista. Se kattaa mm. itsemääräämisoikeuden, alkuperäiskansojen maa-alueiden ja luonnonvarojen valvonnan ja oikeuden käyttää omaa kieltään. Ihmisoikeustoimikunnan vuonna 1995 perustama avoin työryhmä käsittelee julistusta laajemmin. 

Alkuperäiskansat ovat edelleenkin ryhmä, joka kärsii laajimmasta syrjinnästä kaikissa maissa. Alkuperäiskansojen ongelmia ovat sekä huonoimmat terveysolot, asumisen taso, koulunkäyntimahdollisuudet ja työolot että heidän maansa ja luonnonvarojensa menettäminen.

Alkuperäiskansojen eloonjääminen puolestaan riippuu maan ja luonnonvarojen säilyttämisestä. Joissakin maissa alkuperäiskansat kärsivät myös muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten mielivaltaisista surmista ja katoamisista. Yrityksenä korjata tilannetta YK:n yleiskokous on julisti 10.12.1994 alkaneen kymmenvuotiskauden maailman alkuperäiskansojen vuosikymmeneksi. Vuosikymmenen tavoitteena on vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä alkuperäiskansojen kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi. Elokuun yhdeksättä päivää vietetään vuosittain kansainvälisenä alkuperäiskansojen päivänä.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet, kysymyksiä ja vastauksia.