Ihmisoikeudet kuuluvat myös naisille. Vaikka kyse on kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta kuuluvista oikeuksista, niiden tarkastelu naisten näkökulmasta saattaa avata uusia ulottuvuuksia perinteisiinkin ihmisoikeuksiin. 

Ajatellaanpa esimerkiksi naisiin perhepiirissä kohdistuvaa sukupuolista ja muuta väkivaltaa, joka on edelleen vakava ongelma suuressa osassa maailman maita. Aviomiehet saattavat pahoinpidellä puolisoaan ja pakottaa tämän sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamalla.

Olettakaamme, että rouva A. joutuu usein miehensä seksuaalisen ja muun väkivallan uhriksi. Hänen kotimaassaan avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ole virallisen syytteen alainen rikos, ja A. pelkää tehdä omissa nimissään rikosilmoitusta. Lisäksi hän epäilee, ettei hänen miehensä tuomitsemiseen kuitenkaan saada tarpeeksi todisteita, kun lääkärin toteamat vammat ovat ainakin toistaiseksi olleet vain mustelmia.

Kysymme asiassa neuvoa kahdelta kuvitteelliselta ihmisoikeusasiantuntijalta. Heistä ensimmäinen on 1700-luvulla syntynyt nyt 200-vuotias valkopartainen vanhus, alkuperäisen liberalismin aateperinnön edustaja. Hänen mukaansa rouva A:n ongelma liittyy yksilöiden välisiin suhteisiin eikä merkitse julkisen vallan puuttumista vapaiden yksilöiden oikeuksiin. Hän saattaisi jatkaa, että väkivalta perhepiirissä on ehkä moraalinen ongelma, mutta jos julkinen valta tahtoo puuttua siihen lainsäädäntötoimin, olisi varottava kajoamista ihmisoikeuksien suojaamaan yksityiselämään. Siksi esimerkiksi avioliitossa tapahtuvan raiskauksen tekeminen virallisen syytteen alaiseksi olisi vaarin mielestä huono ratkaisu.

Seuraavaksi menemme nykypolven ihmisoikeusasiantuntijan puheille. Hän ottaa huomioon myös naisnäkökulman ja tunnistaa naisiin kohdistuvassa perheväkivallassa aidon ihmisoikeusongelman. Kyseessä on ainakin oikeus turvallisuuteen, jonka sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että YK:n KP-sopimus takaavat yhdessä henkilökohtaisen vapauden kanssa. Törkeissä tapauksissa kyse saattaisi olla myös julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta, jonka äsken mainitut ihmisoikeussopimukset kieltävät kidutuksen yhtey-dessä. Kummastakin ihmisoikeudesta seuraa paitsi valtion velvollisuus olla itse loukkaamatta ihmisten fyysistä turvallisuutta ja koskemattomuutta, myös velvollisuus suojata positiivisin toimenpitein kyseiset ihmisoikeudet yhteiskunnan jäsenille.

Tarvitaan siis lainsäädäntöä, joka tehokkaasti suojaa naisten oikeuden turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen, myös silloin kun siihen kohdistuva uhka tulee aviomiehen taholta. Jos tehokas suoja ei ole aikaansaatavissa ilman tekojen saattamista virallisen syytteen alaisiksi, ihmisoikeudet edellyttävät tuollaista lainmuutosta. Asiantuntijamme mielestä kyseessä olevan valtion lainsäädäntö ei vastaa ihmisoikeussopimusten asettamia velvoitteita.

Yleisemminkin voidaan sanoa, että naisnäkökulma ihmisoikeuksiin johtaa perinteisistä vapausoikeuksista johdettujen positiivisten toimintavelvoitteiden painottamiseen. Se auttaa myös tiedostamaan vapausoikeuksien ja TSS-oikeuksien väliset yhteydet. Juuri samat painotukset ovat ominaisia esimerkiksi pohjoismaiden edustamalle ihmisoikeuspolitiikalle, joka pyrkii välttämään eri ryhmiin kuuluvien ihmisoikeuksien vastakkainasetteluja ja eräiden ihmisoikeuksien (vapausoikeuksien) asettamista toisten edelle.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.