YK:n ihmisoikeusjärjestelmän perustan muodostavat: 

Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien
    sopimus. 

Perustaa täydentävät eri aloja koskevat yleissopimukset, joista tärkeimmät ja laajimmin hyväksytyt ovat 

Lapsen oikeuksien sopimus
Naisten oikeuksien sopimus
Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai
    rangaistuksen vastainen yleissopimus 
Rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen
   yleissopimus. 

Kansainväliset yleissopimukset sitovat laillisesti niitä valtioita, jotka ovat paitsi allekirjoittaneet sopimukset myös ratifioineet ne, eli sisällyttäneet sopimukset omaan lainsäädäntöönsä. Käytännön toteutus kuitenkin vaihtelee maittain. Monet valtiot, esimerkiksi kaikki Pohjoismaat, ovat laatineet oman lainsäädäntönsä yleissopimusten sisältöä vastaavaksi, eli ne ovat inkorporoineet sopimukset. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan ole näin tehneet. 

Julistus on sen sijaan asiakirja, jonka allekirjoittaneet maat ovat ilmaisseet hyväksyntänsä asiakirjan pyrkimyksille ja periaatteille. Julistus on moraalisesti velvoittava, mutta se ei ole varsinaisesti oikeudellisesti sitova.

Perustuu tekstiin Kuusjärvi: Ihmisoikeudet ja kehitys.