YK:n yleiskokouksessa 10.12.1984 hyväksytty kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus tuli voimaan 26.6.1987 sen jälkeen, kun sen oli ratifioinut 20 valtiota. Tähän mennessä sen on ratifioinut yli 100 valtiota.

Sopimusvaltiot lupaavat ryhtyä tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, oikeudellisiin ja muihin toimiin kidutuksen estämiseksi ja sen tekemiseksi rangaistavaksi. Yleissopimus ei salli mitään poikkeamista tästä, eivätkä mitkään olosuhteet – olkoon sitten kyseessä sotatila tai sodanuhka, sisäiset poliittiset levottomuudet tai mikä tahansa yleinen hätätila – oikeuta kidutusta.

Sopimuksessa on määräyksiä yleismaailmallisen rikoslainkäytön luomiseksi. Se tarkoittaa, että valtion, jossa kidutukseen syyllistynyt tavataan, tulisi joko karkottaa hänet tai asettaa hänet syytteeseen. Sopimusvaltioilla on oltava oikeudelliset määräykset, joiden avulla kidutuksen uhri saa oikeudenmukaisen ja riittävän hyvityksen, mukaan lukien kuntoutusta ja rahallisen korvauksen.

Kidutuksen vastaisen sopimuksen toteutumista valvoo kidutuksen vastainen komitea.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.