Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Matkaraportit Kandiyhdistyksen viinimatkasta Ranskan Champagnen maakuntaan: I ryhmä 25. - 28.9. ja II ryhmä 2. - 5.10.2014

Kuten viimeisten vuosien aikana on ollut tapana, ryhmien vastaavat Kristiina ja Orvokki sopivat taas etukäteen keskenään, että matkaraporttien kirjoittajat arvotaan siten, että molemmista ryhmistä tulee kahden päivän raportit. Liekö syynä jo rutiiniksi käyneet järjestelyt vai iän tuomat muistiongelmat, mutta kaikki ei mennyt ihan kuin strömsössä. Sihteerin epäilykset heräsivät heti, kun kaksi ensimmäistä raporttia tupsahtivat sähköpostiin: ne olivat molemmat lauantain kertomuksia, yksi kummastakin ryhmästä! Valitettava kömmähdys on nyt sitten yritetty paikata jälkikäteen. Kiitos Vahaloille, että ystävällisesti vaihtoivat  raportointipäivän perjantaiksi, vaikka muistiinpanot olivatkin torstailta! Sunnuntain tapahtumat on koostettu Orvokin ja Kristiinan hatarista muistikuvista yhdistäen molempien ryhmien tarinaa. Mutta lauantailta on edelleen kaksi alkuperäistä kertomusta ohessa ja siten hyvä mahdollisuus vertailla ryhmien tunnelmia sen päivän tapahtumista.


Torstai 2.10.2014, II ryhmä
Kirjureina Seija ja Risto Turunen
Aamulla lähdettiin liikkeelle Helsingin pikkupakkasesta ja saavuttiin Pariisiin liki 20 asteen kesäiseen lämpöön. Tiesimme, että ykkösryhmä oli saanut nauttia neljä päivää jatkuvaa lämpöä ja auringonpaistetta ja meidänkin odotuksemme olivat sen suhteen korkealla.  Kolmena ensimmäisenä päivänä olikin kesäinen terassikeli, mutta viimeisenä päivänä sitten satoi.
Bussissa vakiomatkailijat istuutuivat sujuvasti entisille tutuille paikoilleen; jotkut totutusti bussin etuosaan ja taakse sama vanha jengi, joka ryhtyi lukemaan Iltasanomien visailukysymyksiä.
Oppaamme Lea Nousiainen oli monelle tuttu jo edelliseltä 10 vuotta aiemmin tehdyltä samppanjamatkalta. Tiesimme olevamme hyvissä käsissä!
Suunnatessamme kohti Chateau de Pierryn linnaa Lea kertoili Ranskan poliittisista oloista: Sarkozy ryhtyy pelastamaan Ranskaa, virkamiehiä tullaan vähentämään ja säästökohteena on myös terveydenhoito, joka on Ranskassa ollut tähän saakka huippuhyvää.
Samppanjan alueella sato oli korjattu jo pari viikkoa aiemmin. Olisimme mieluusti nähneet, kuinka paljon sadonkorjaajia tarvitaan, jotta sato saadaan käsin poimittua talteen alle kahdessa viikossa. Alueella sekoittuvat merelliset ja mannerilmaston vaikutukset, minkä seurauksena luonto ei pääse liian vähällä ja rypäleistä jalostuu ensiluokkaisia. Alue, joka käsittää kaikkiaan 35 000 hehtaaria, on Ranskan pohjoisin viininviljelysalue. Vuodesta 2017 lähtien aluetta kasvatetaan 38 000 hehtaariin. Kuulimme, että yksi uusi samppanjahehtaari maksaa jopa 1 miljoona euroa! Eipä ihme, että samppanja on niin arvokasta juotavaa! Luulisi, että tuolla hinnalla on vaikeaa saada aikaan kannattavaa businesta.
Ajoimme pitkin Rue de Champagnea ja ensimmäinen vierailukohteemme oli 2 km päässä Epernayn keskustasta sijaitseva Chateau de Pierryn linna. Täällä linnan jo ikääntynyt, mutta samppanjastaan ja historiastaan todella ylpeä isäntä otti meidät vastaan ja kertoili tilan historiasta ihastuttavan selkeällä ranskan kielellään. Linnan oli 1700-luvun alkupuolella rakennuttanut Choiseulin lordi, Chalonin piispa. Talon samppanjahistoria perustuu munkki Dom Perignonin oppipojan Jean Oudartin (k.1742) taitoihin. Tila jakautui useampaan osaan 1800-luvulla ja vasta 1970-luvulla Jean Paul Cobillard yhdisti tilan ja restauroi linnan.  Samppanjan maistelun yhteydessä isäntämme näytti, kuinka pullon korkki aukaistaan oikeaoppisesti joko pulloa kääntämällä (siis ei koskaan itse korkkia) tai sitten miekalla.
Lounaan jälkeen teimme ostoksia epävirallisen näköisiä paperilippusia/kuitteja vastaan jonka jälkeen lähdimme ajelemaan samppanjareittiä pitkin ja näimme bussistamme Epernayn hienon keskustan isot samppanjatalot.
Saavuimme Reimsiin iltapäivällä viiden jälkeen ja kirjoittauduimme kolmen tähden hotelliimme, jolla oli aivan ensiluokkainen sijainti ravintolakadun vieressä. Huoneet olivat vaihtelevan pieniä eikä arpaonni suosinut kaikkia. Osalla oli hieman moitittavaa esim. siivouksen suhteen. Kaiken kaikkiaan hotelli oli kuitenkin kutakuinkin kelvollinen.
Torstai-ilta oli ensimmäinen ja viimeinen vapaasti käytettävissä oleva ilta ja useimmat suuntasivat askeleensa ravintolakadulle syömään jotain ’pientä’.  Jos olisi osannut arvata, miten paljon ruokaa on tarjolla seuraavina päivinä, olisi kannattanut paastota tuo ilta.  Oli mahtavaa istuskella katukahvilassa kesäisessä lämmössä lokakuun alussa!
Matkan alkuvaiheessa emme vielä tienneet, että tulemme olemaan ähkynä koko neljä päivää. Lea kyllä kertoi että Ranskan tapa ruokailla on valittu Unescon maailmanperintölistalle!
-  perjantai
-  lauantai, ryhmä 1
-  lauantai, ryhmä 2
-  sunnuntai
-  markaraportti (rft)
-  kuvia