Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Matkaraportit Kandiyhdistyksen viinimatkasta Ranskan Champagnen maakuntaan: I ryhmä 25. - 28.9. ja II ryhmä 2. - 5.10.2014
Sunnuntai, 28.9.2014, I ryhmä ja 5.10.2014, II ryhmä
Orvokki Willbergin ja Kristiina Linnoisen kahden sunnuntain tapahtumista rakennettu yhteinen palapeli. Kirjoitusvaiheessa tarkemmat yksityiskohdat matkasta olivat jo iloisesti haihtuneet muistista! 
Kaikki päättyy aikanaan, niin taas tämäkin matka. Tuntui, että aika meni nopeasti, mutta olimme näiden päivien aikana ehtineet nähdä ja kokea – ja varsinkin syödä – hyvin paljon.
Aamupalan jälkeen pakkasimme matkalaukkumme ja itsemme bussiin ja ajelimme kohti roomalaisten ajoilta peräisin olevaa Troyes’n kaupunkia. Matkalla oppaamme Lea kertoi alueen historiasta ja vastaili kysymyksiimme.
Ykkösryhmä saattoi vielä bussimatkalla ihastella auringonpaisteessa kylpeviä kauniita maisemia viiniviljelmineen ja  auringonkukkineen. Sen sijaan kakkosryhmän näkymät olivat jo aamusta alkaen hieman harmaammat: yöllä alkanut sade sumensi värit ja peitti maiseman verhoonsa. Onneksi tunnelma ei sentään vesittynyt, vaikka sade loppui vasta lentokentälle saavuttua. Itse asiassa sade antoi aiheen yhdelle hauskimmista muistoista matkalta, kun jotkut meistä joutuivat tekemään todella luovia ratkaisuja pysyäkseen kuivina: mustista muovipusseista tuli kätevät suojukset kangaskengille ja hotellin suihkumyssy muuntui sadehatuksi! Tämä eleganssi saattoi ihmetyttää ranskalaisia, mutta se osoittautui toimivaksi. Todistusaineistoa löytynee matkakuvista…
Kun kakkosryhmä saapui kaupunkiin, jouduimme hetken aikaa kiertelemään bussilla parkkipaikkaa etsien. Kaupungin keskustan oli valloittanut Rotareiden järjestämä hyväntekeväisyysjuoksu: numerolapuilla varustetut monenikäiset osanottajat juoksivat sinnikkäästi pitkin poikin katuja likomäriksi kastuneina ja välillä puikkelehtivat meidänkin välitsemme! Ihan selväksi ei käynyt olivatko nämä juoksijat ihan selvillä reitistä vai olimme me ihan oikeasti tiellä…
 Molemmat ryhmät saapuivat Troyesiin hieman etuajassa. Ykköset odottelivat lounaspaikan avautumista lähettyvillä olevan kirkon puistossa, joka oli entinen hautausmaa. Kakkosryhmän ohjelmaan sade vaikutti sen verran, että yhteinen kävelykierros kaupungilla päätettiin jättää tekemättä. Ne, joilla oli kunnon sadevarusteet, saattoivat omin päin kierrellä katselemassa kaupunkia, mutta suurin osa ryhmästä suunnisti suoraan bussilta kauppahalliin, jonne sitten pesiydyimme odottamaan lounaalle pääsyä.  Osa suunnisti hallin sampanja/osteribaariin, osa meni kahvilaan ja osa ryhtyi kiertelemään herkkuja täynnä olevia myyntitiskejä sekä ostamaan tuliaisjuustoja.  Mitään kovin suurta tungosta siellä ei ollut, mutta Lea kertoi, että ranskalaiset tulevat usein koko perheellä ostamaan sunnuntailounaan ainekset hallista ja siksi kauppahalli on auki myös sunnuntaisin. Erityisen vaikuttava oli mielenkiintoisia mereneläviä sisältänyt myyntitiski. Olli tilasi siitä itselleen pre-lounasannoksena osterilautasen: kauppahallin tyyliin sopivasti osterit tulivat styroxalustalla jääpedille aseteltuina! Olivat kuulemma hyviä ja tuoreita!
Ravintola Le Damier oli vanhassa talossa keskellä vanhaa kaupunkia, mutta tyyliltään sekoitus uutta ja vanhaa. Jälleen kerran ruoka maistui: nautimme tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa taikinakuoressa sekä sitruksella maustettua oliiviöljyä, pääruuaksi oli hasselpähkinöillä leivitettyä lohta. Jälkiruokana oli maukas paahtovanukas suklaakastikkeen ja päärynän kera. Oli kotoista, että koko ravintola oli käytössämme. Näin ollen suuren ryhmämme ei tarvinnut tuntea noloutta jatkuvasta liikenteestä naisten/miestenhuoneeseen (ainoa mahdollisuus ennen lentokenttää!) tai pelätä, että  iloinen ja asteittain yhä äänekkäämmäksi käynyt pulinamme häiritsisi muita ruokailijoita.
Lounaan jälkeen jäi vielä aikaa käväistä vastapäätä olevassa, 1500-luvulta peräisin olevan Pyhän Madeleinen kirkossa. Sieltä mieleen jäi kivestä upeasti koristekaiverrettu ja rakenteeltaan ainutlaatuinen, siltamainen lehteri/väliseinä sekä kauniit lasimaalaukset.  
Ykkösryhmä jatkoi kävelykierrostaan vielä syvemmälle vanhaan kaupunkiin kapeita kujia pitkin. Täällä talot olivat vanhoja, kuvauksellisia ristikkohirsitaloja, jotka olivat iloisesti toisiaan vasten kallellaan. Taloissa ei välttämättä pysty kaikissa kerroksissa asumaan, usein vain pohjakerros on asuttu tai siinä sijaitsee kauppaliike tai ravintola. Talojen räystäillä asusti runsaasti puluja, joten höyheniä riitti kaduille saakka, samoin lintujen muita jätöksiä, vaikka ilmeisesti talojen omistajien velvollisuutena onkin pitää katuosuutensa siistinä. Vanhankaupungin jälkeen poikkesimme vielä samassa kauppahallissa, jossa kakkosryhmä seuraavalla viikolla sitten tuli tutustumaan tarjontaan tarkemmin.
Bussiin palattuamme iloinen rupattelu hiljeni vähitellen ja täyden vatsan tuoma raukeus valtasi matkalaiset. Matka kentälle pitkin moottoritietä meni jouhevasti. Matkan loppupuolella kiittelimme kuljettajamme ja erityisesti oppaamme Lean, he molemmat saivat ansaitut juomarahakuoret totuttuun tapaan. Paluumatkalla pidettiin myös neuvoa antava äänestys seuraavan vuoden matkakohteesta.  Ykkösryhmä äänesti Itävaltaa yhden äänen voitolla Englannista ja kakkosryhmästä nousi voittajaksi uutena ehdotuksena Piemonten alue Italiassa. Näillä evästyksillä hallitus jatkaa asian käsittelyä….
On uskomatonta, että nyt alkaa jo kolmas vuosikymmen yhdistyksen viinimatkojen historiassa. Salaisuuden täytyy olla siinä, että meillä on aina niin mukavaa yhdessä. Kiitos kaikille iloisesta matkaseurasta!
-  torstai
-  perjantai
-  lauantai, ryhmä 1
-  lauantai, ryhmä 2
-  markaraportti (rft)
-  kuvia