TEP-tiedote 1/01

Miten konflikteja ratkaistaan?

Marraskuussa TEP järjesti Helsingissä yhdessä Rauhankasvatusinstituutin ja muiden ammattialakohtaisten rauhanjärjestöjen kanssa tilaisuuden Konfliktista kohti kestävää rauhaa, jossa alustajina olivat prof. Johan Galtung ja prof. Reijo E. Heinonen. Heinosen esitelmästä on lyhennelmä sivuilla 5-6.

Rauhanvälittäjänä ja -tutkijana maailmanlaajuisesti tunnettu norjalaissyntyinen professori Johan Galtung edusti Transcend-nimistä rauhan ja kehityksen verkostoa, jota hän oli perustamassa vuonna 1993. Verkoston tarkoitus on muuntaa konfliktit rauhanomaisin keinoin väkivallattomiksi tilanteiksi. Verkostossa on 147 jäsentä ympäri maailmaa, mutta ei yhtään Suomesta.

Heti esitelmänsä alussa hän kertoi, että hänen rauhantutkijan uransa sai alkunsa Suomessa, missä hän oli 50-luvulla ollut stipendiaattina. Kun hän ei löytänyt yliopiston opiskelijakirjastosta yhtään rauhantutkimusta käsittelevää kirjaa, hän päätti ryhtyä kirjoittamaan niitä itse. Noista ajoista hän on ehtinyt osallistua 40 konfliktin välitystehtäviin.

Seminaarissa Galtung kuvasi ristiriitojen johtamista väkivaltaan kolmiolla jonka ylimmässä kärjessä on käyttäytyminen, vasemmassa asenteet ja oikeassa erimielisyydet (ks. kuva). Kun erimielisyydet johtavat selkkauksiin, on seurauksena väkivaltaa. Asenteiden ja käyttäytymisen muuntamiseen tarvitaan empatiaa, eli sydäntä, ja toimivien ratkaisujen löytämiseen tarvitaan aivojen luovuutta.

Tämän kolmion alla Galtung kertoi olevan vielä syvämerkityksiä, syvä käyttäytyminen ja syvällä olevat asenteet, joita ihminen ei itse tiedosta. Kun ihmisten tai ihmisjoukkojen päämäärät ovat ristiriidassa keskenään, syntyy helposti selkkaus. Kun yksi (tai useampi) osapuoli ensin käyttää väkivaltaa toista (tai muita) osapuolia kohtaan, johtaa se selkkauksen jälkeen koston kierteeseen. Näin tapahtuu varsinkin siksi, että selkkauksessa yleensä kuolee huomattavasti vähemmän ihmisiä, kuin selkkauksessa tulee raiskattuja tai muuten kärsineitä, jotka jäävät hautomaan kostoa.

Ei vain kahta osapuolta

Eräs ydinajatuksista oli se, että selkkauksissa ei yleensä koskaan ole vain kahta osapuolta, ja vielä vähemmän yhtä hyvää ja yhtä pahaa osapuolta, vaan lukuisia. Jugoslavian konfliktissa Galtung laski olevan 27 eri osallistuvaa ryhmää. Galtung kertoi aikoinaan opiskelleensa matematiikkaa ja hän kuvasi tilannetta matemaattiseen tapaan, että on olemassa m kappaletta osapuolia ja n kappaletta keskenään erilaisia päämääriä, ei vain kahta osapuolta ja niillä kummallakin yhtä päämäärää. Matemaattisen yhtälön avulla voidaan kuvata myös tilannetta, jossa on selvitettävä 'matemaat-tiset' itsestään selvyydet, joita kukaan ei tule maininneeksi.

Galtung korosti sitä, että konflikteja ei itse asiassa ratkaista, vaan ne pitää muuntaa rauhanomaiseksi toiminnaksi. Kun osapuolien kesken keskustellaan heidän unelmistaan, minkälaisen tulevaisuuden he maalleen tai kansalleen haluaisivat, voidaan eri osapuolien yhteiset toiveet yhdistää. Koskaan syyllisyys konflikteista ei ole vain yhdellä osapuolella, asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan kaikkien osapuolien on muututtava. Toista osapuolta on kuunneltava, paholainenkaan ei puhu aina kuin paholainen. Tähän muuttumiseen tarvitaan empatiaa, sydäntä, sen avulla vaikutetaan asenteisiin ja käyttäytymiseen. Kaikkien osapuolien käyttäytymisen on muututtava väkivaltaisesta väkivallattomaksi. Tulevaisuuden ratkaisujen löytämiseen tarvitaan aivojen luovuutta. Galtungin kolmiossa empatia kohdistuu kolmion vasempaan kärkeen, väkivallattomuus ylimpään kulmaan ja luovuus oikeaan kulmaan, ristiriidan juureen.

Rauhanvälittäjä arvostaa naisia

Galtung kertoi yhtenä esimerkkinä sen, miten heinäkuussa 1994 Rambouilletin kokouksessa Ranskan entisen presidentin puoliso Danielle Mitterrand oli kutsunut kurdien kahden keskenään taistelevan osapuolen edustajat, Kurdien isänmaallisen puolueen (PUK) Talabanin ja Kurdien demokraattisen puolueen (KDP) Barzanin sekä Irakilaisten edustajat ja Galtungin itsensä neuvottelemaan rauhasta. Kokous ei johtanut mihinkään ratkaisuun. Taistelevien osapuolien saaminen yhteen oli ylipäänsä onnistunut vain, koska molempien osapuolien kurdinaiset, ennen kaikkea isoäidit (Women in Black, Mustiinpukeutuneet naiset), olivat marssineet taistelevien osapuolien väliin osoittamaan mieltään. Kokouksessa Transcend vaati turhaan väkivallatonta lähestymistapaa selkkaukseen ja enemmän naisia johtaviin asemiin kurdien kulttuurissa. Kurdien tavoitetta omasta valtiosta Galtung piti hyväksyttävänä, mutta hyvin vaikeana toteuttaa, koska sitä vastustavat myös USA ja Israel, jotka pelkäävät, että intiaanit ja palestiinalaiset ottaisivat siitä mallia ja saisivat tukea vaatimuksilleen.

Galtung korosti muutenkin sitä, että konfliktien muuntamisessa tarvittavaa empatiaa on varsinkin naisilla, psykologeilla ja uskovaisilla. Tässä hän tarkoitti uskovaisilla muita kuin kaikkien uskontojen piirissä esiintyviä fundamentalisteja. Transcend-menetelmä on kehitetty yhdistämällä parhaita piirteitä kuuden maailman uskonnon, hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kristinuskon, taolaisuuden, islamilaisuuden ja juutalaisuuden ajatuksista.

Jugoslavian tilanteesta Galtung puhui useaan otteeseen, samoin Pohjois-Irlannista ja Palestiinasta. Pohjois-Irlannin selkkauksessa hän laski mukana olevan myös vähintään kuusi osapuolta. Siinä kuitenkin 85 % kaikkien osapuolien edustajista haluaa vain rauhaa, vain 15 % pitää yllä selkkausta. Siksi rauhanvälityksessä pitää keskittyä nimenomaan tähän kaikkien osapuolien vähemmistöön.

Vieraalta kysyttiin sekä seminaarissa, että myös sitä seuranneessa illanvietossa, miksei Transcend-verkostossa ole yhtään suomalaista, mutta selvää vastausta hän ei siihen antanut. Tanscend-verkostolla on kotisivut internet-osoitteessa: http://www.transcend.org, jossa oleva (englannin kielinen) aineisto on kaikkien vapaasti käytettävissä, myös julkaistavaksi suomen kielellä.

Transcend verkoston edustaja mukana myös kesän 2000 INES-konferenssissa

Minulla oli tilaisuus tutustua Transcend-verkoston ajatuksiin myös viime kesänä Tukholmassa pidetyssä INES-konferenssissa, johon osallistuin Mia Leskisen kanssa TEPin edustajana. Mian kirjoitus konferenssista julkaistiin TEP-tiedotteessa 3/2000.

Konferenssissa osallistuin työryhmään, jonka aiheena oli Kohti aseistariisuntaa ja rauhan kulttuuria. Työryhmän vetäjänä toimi espanjalainen Juán Gutiérrez, joka on myös Transcend-verkoston jäsen. Ryhmämme oli pieni, Juanin lisäksi meitä oli vain kuusi osallistujaa, joista suurin osa oli nuoria opiskelijoita eri maista. Käsittelimme rauhan kulttuuria Galtungin kolmiomallin avulla, mutta Juan oli muokannut sitä jonkin verran. Hän oli lisännyt siihen myös ajallisen jatkuvuuden, miten väkivallasta asenteita ja käyttäytymistä muuttamalla vähitellen ratkaistaan konfliktit. Ylipäänsä käsittelimme aihetta ennemmin yleiseltä ihmisten käyttäytymisen ja kulttuurin, kuin rauhanvälityksen kannalta.

Juán Gutiérrez liitti kirjoitukseni alussa kuvattuun kolmioon väkivallan siten, että sen kulmissa asenteet liittyivät kulttuuriseen väkivaltaan, kuten rasismiin, ristiriidat rakenteelliseen väkivaltaan kuten apartheidiin ja käyttäytyminen, käytännössä ihmisten teot, liittyi tekoihin eli taisteluihin ja suoranaiseen sotaan. Jotta väkivallasta voitaisiin päästä eroon, on saatava muutoksia aikaan näissä väkivallan osatekijöissä. Tämä jako väkivallan eri ilmentymismuotoihin helpottaa mielestäni asioiden ymmärtämistä. Välittömiin tekoihin ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa vain muuttamalla asenteita ja rakenteita.

Ryhmässä tulimme myös siihen tulokseen, että kaikilla ihmisillä on kuusi yhteistä tekijää:

• suhteita muihin ihmisiin,
• erilaisia asemia yhteiskunnan rakenteissa,
• kutsumuksia,
• tarpeita,
• arvoja
• ja etuja.

Yleensä ihmiset kuitenkin naamioivat omat etunsa, joita he pyrkivät ajamaan arvoiksi, jotta muut voisivat hyväksyä ne. Jotta rauhan kulttuuriin voitaisiin päästä on löydettävä eri ihmisryhmiltä ne asiat, jotka kaikki voivat hyväksyä. Toisen ryhmän ei pidä yrittää pakottaa toista ryhmää omaksumaan omia arvojaan ja hallitsemaan toista ryhmää, vaan ryhmien pitää yrittää löytää yhteisesti hyväksyttyjä arvoja. Tässä tultiin samaan asiaan kuin Galtungin luennossa. Ristiriitaisten ryhmien pitää pyrkiä löytämään yhteinen tulevaisuus ja sen avulla ratkaistava konfliktit. Esimerkkinä Juán Gutiérrez käytti mm. sitä, että monissa maissa keskenään taistelevien nuorisojengien sisältä löytyy paljon keskinäistä hellyyttä, ystävyyttä ja huolenpitoa. Näitä jengien sisäisiä tunteita on käytettävä hyväksi jengien keskinäisen väkivallan voittamiseksi.

Juán Gutiérrez kertoi myös esimerkkinä, että USA:ssa on kouluissa valittu vapaaehtoisia riitojen välittäjiä, jotka pyrkivät ratkaisemaan oppilaiden keskinäiset konfliktit. Hän oli myös sitä mieltä, että Euroopan kouluissa on usein kyse 'vertikaalisista' ongelmista, ei oppilaiden keskinäisistä ongelmista, mutta nämä 'vertikaaliset' ongelmat siirtyvät helposti oppilaiden välisiksi 'horisontaalisiksi' ongelmiksi. Soveltuisikohan tämä ajatus Suomen koulumaailmaan ja voisiko se auttaa ratkaisemaan koulukiusaamista.

Työryhmämme työskenteli kolmen päivän aikana yhteensä useita tunteja ja ainakin minulle syntyi monia uusia ajatuksia, mitä rauhan kulttuuri merkitsee ja miten sitä kohti voitaisiin päästä.

Elina Järvenpää