YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannat valituksessa
Ilmari Länsman ym. v. Suomi

(valitus no. 511/1992). (otteita)
Ratkaisu annettu 26.10.1994. YK:n asiakirja: CCPR/C/52/D/511/1992

Ihmisoikeuskomitean näkökannat
(52. istuntokausi)
koskien ilmoitusta no. 511/1992
Valittaja: Ilmari Länsman ja muut
(asiamiehen edustamina)
Uhrit: Valittajat
Sopimusvaltio: Suomi
Valituspäivä: 11.6.1992
(ensimmäinen valituskirjelmä)
Päätös tutkittavaksi
ottamisesta: 14.10.1993

1. Valittajat ovat Ilmari Länsman ja 47 muuta Muotkatunturin paliskunnan ja Angelin kyläyhteisön jäsentä. He väittävät Suomen loukanneen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27. artiklaa ja olevansa tämän loukkauksen uhreja. Valittajia edustaa asiamies.

3.1 Valittajat katsovat, että kivenlouhinta Etelä-Riutusvaarassa ja kivenkuljetus heidän poronhoitoalueidensa halki loukkaavat heidän yleissopimuksen 27. artiklassa turvattuja oikeuksiaan, erityisesti heidän oikeuttaan nauttia omasta kulttuuristaan, joka on perinteisesti perustunut ja edelleen olennaisesti perustuu poronhoitoon.

3.2 Tukeakseen väitettään 27. artiklan loukkaamisesta, valittajat viittaavat ihmisoikeuskomitean ilmaisemiin näkökantoihin sen käsittelemissä tapauksissa Ivan Kitok (no. 197/1985) ja B. Ominayak, Chief of the Lubicon Lake Band v. Canada (no. 167/1984), sekä ILO:n sopimukseen no. 169, joka koskee itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja.

9.1 Ihmisoikeuskomitea on tutkinut valituksen kaikkien osapuolten sille toimittamien tietojen valossa. Komitean ratkaistavana on kysymys siitä, loukkaako Etelä-Riutusvaaran alueella harjoitettava louhinta siinä mitassa kuin sitä on tehty tähän saakka tai siinä mitassa, joka olisi sallittua louhintaa haluavalle yhtiölle annetun luvan perusteella (eli aina 5.000 kuutiometriin saakka), valittajien yleissopimuksen 27. artiklaan perustuvia oikeuksia.

9.2 Kiistanalaista ei ole se, etteivätkö valittajat olisi 27. artiklan tarkoittamaan vähemmistöön kuuluvia henkilöitä ja sen vuoksi oikeutettuja nauttimaan omasta kulttuuristaan. Kiistanalaista ei ole sekään, etteikö poronhoito olisi olennainen osa heidän kulttuuriaan. Tässä yhteydessä ihmisoikeuskomitea muistuttaa siitä, että taloudellinen toiminta voi kuulua 27. artiklan piiriin, jos se on olennainen osa tietyn etnisen yhteisön kulttuuria.

9.3 Oikeutta nauttia omasta kulttuurista ei voida ratkaista abstraktisti, vaan se on asetettava asiayhteyteen. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että, toisin kuin sopimusvaltio on esittänyt, 27. artikla ei suojele yksinomaan kansallisten vähemmistöjen perinteisiä elinkeinoja. Siten se, että valittajat ovat vuosien varrella muokanneet poronhoitomenetelmiään ja harjoittavat sitä modernin teknologian avulla, ei estä heitä vetoamasta yleissopimuksen 27. artiklaan.
Lisäksi Riutusvaaralla on edelleen uskonnollista merkitystä heidän kulttuurilleen. Komitea myös huomioi valittajien huolen siitä, että muuttunut ympäristö voi vaikuttaa haitallisesti teurasporojen laatuun.

9.4 On ymmärrettävää, että valtio haluaa tukea kehitystä tai edistää yritysten taloudellista toimintaa. Valtion toimimisvapauden laajuutta ei pidä arvioida viittaamalla valtion harkintavaltaan, vaan viittaamalla 27. artiklan valtiolle asettamiin velvoitteisiin. 27. artiklan nojalla vähemmistöön kuuluvilta henkilöiltä ei saa riistää heidän oikeuttaan nauttia kulttuuristaan. Siten toimenpiteet, joiden vaikutukset merkitsevät tämän oikeuden kieltämistä, eivät ole sopusoinnussa 27. artiklan asettamien velvoitteiden kanssa. Kuitenkaan sellaiset toimenpiteet, joilla on vain rajoitettu vaikutus vähemmistöön kuuluvien henkilöiden elämäntapaan, eivät välttämättä merkitse 27. artiklassa tunnustetun oikeuden kieltämistä.

9.5 Tapauksessa kysymys on siten siitä, onko Riutusvaarassa suoritettavan louhinnan vaikutus niin huomattava, että se tosiasiallisesti kieltää valittajien oikeuden nauttia omasta kulttuuristaan kyseisellä alueella. Komitea muistuttaa 27. artiklasta antamien yleiskommenttiensa kappaleesta 7, jonka mukaan vähemmistö- ja alkuperäisryhmillä on oikeus saada suojelua perinteisille toiminnoilleen, kuten metsästykselle, kalastukselle, tai – kuten tässä tapauksessa – poronhoidolle, ja että toimenpiteet täytyy toteuttaa niin, että ”varmistetaan vähemmistöyhteisöihin kuuluvien henkilöiden tehokas osallistuminen heihin vaikuttavien päätösten tekemiseen”.

9.6 Tätä taustaa vasten komitea päätyy siihen, että louhinta Riutusvaaran rinteillä, siinä mitassa kuin sitä on jo tehty, ei merkitse valittajien 27. artiklassa turvatun oikeuden, oikeuden nauttia omasta kulttuuristaan, kieltämistä. Komitea huomioi erityisesti, että Muotkatunturin paliskunnan ja valittajien edut otettiin huomioon louhintaluvan myöntämiskäsittelyn aikana, että valittajia kuultiin käsittelyssä, ja että suoritettu louhinta ei näytä vaikuttaneen haitallisesti alueen poronhoitoon.

9.7 Niiden toimien osalta, joita viranomaiset saattavat hyväksyä tehtäviksi tulevaisuudessa, komitea huomioi, että sillä käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että sopimusvaltion viranomaiset ovat pyrkineet sallimaan vain sellaisen louhinnan, joka minimoi Etelä-Riutusvaaran poronhoitotoimintaan ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset; pyrkimys poronhoitoalueella tapahtuvan kivenlouhinnan vaikutusten minimointiin näkyy louhintaluvan ehdoista. Tämän lisäksi on sovittu, että toiminnan pitää tapahtua ensisijaisesti sen ajanjakson ulkopuolella, jolloin aluetta käytetään porojen laiduntamiseen. Mikään ei myöskään osoita, etteivätkö paikalliset metsäviranomaiset ja/tai yhtiö voisi mukautua Muotkatunturin paliskunnan muuttuneisiin poronhoitomenetelmiin...

9.8 Valittajien tulevia toimintoja koskevasta huolesta ihmisoikeuskomitea toteaa, että ollakseen sopusoinnussa yleissopimuksen 27. artiklan kanssa, taloudelliset toiminnot täytyy toteuttaa siten, että valittajien poronhoidon kannattavuus säilyy. Edelleen, jos laajamittainen kaivostoiminta Angelin alueella sallittaisiin tai louhintalupia jo saaneiden yhtiöiden toimintaa merkittävästi laajennettaisiin, tilanne saattaa muodostua valittajien yleissopimuksen 27. artiklan nojalla nauttimien oikeuksien loukkaukseksi, erityisesti mitä tulee heidän oikeuteen nauttia omasta kulttuuristaan. Sopimusvaltio on velvollinen pitämään tämän mielessä pidentäessään olemassaolevia sopimuksia tai myöntäessään uusia.