Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27. artiklassa käytetty kulttuurin käsite ymmärretään laajasti. Vähemmistöjen ja erityisesti alkuperäiskansojen ollessa kyseessä sen ymmärretään kattavan myös ryhmälle ominaisen elämäntavan perustana olevat perinteiset tai muutoin tyypilliset elinkeinot. Sama lähtökohta on omaksuttu myös KP-sopimuksen 27. artiklaa läheisesti vastaavan Suomen hallitusmuodon 14. §:n 3. momentin laadinnassa.

Eräissä Ruotsia ja Suomea koskevissa yksilövalitustapauksissa YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että saamelaisten poronhoito kuuluu sopimuskohdassa tarkoitetun kulttuurin piiriin. Tälle onkin vahvoja perusteita. Vaikka poronhoitoa Suomessa saavat harjoittaa muutkin kuin saamelaiset, poronhoito on kuitenkin maamme saamelaisen väestönosan toimeentulon perusta sekä saamen kielen, yhteisöllisen elämän, käsityö- ja käyttöesineistön ja taiteellisen ilmaisun tärkeä tukipylväs. Siten kaikki sellaiset maankäytölliset toimet, jotka koskevat saamelaisten käyttämiä porolaitumia, voivat periaatteessa muodostua mainitun sopimuskohdan ja siis ihmisoikeuksien loukkaukseksi.

Tapaus Ilmari Länsman ym. v. Suomi

Tapauksessa Ilmari Länsman ym. v. Suomi (1994) joukko saamelaisia Angelin alueelta valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle siitä, että poroerotuspaikan lähelle hyväksytty kivilouhos ja siihen liittyvä raskas liikenne haittasivat porojen laiduntamista ja poronhoitotöitä siinä määrin, että loukattiin alueen saamelaisten oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan. Louhos oli perustettu Inarin kunnan myöntämän maa-ainesten ottamisluvan ja Metsähallituksen kiviyhtiön kanssa tekemän maanvuokrasopimuksen perusteella. Vaaran laelta oli tarkoitus louhia anortosiittia, varsin vaaleaa rakennuskiveä joka oli ehdolla Helsingissä sijaitsevan Finlandia-talon seinämateriaaliksi.
Marraskuussa 1994 ihmisoikeuskomitea antoi päätöksen, jonka mukaan alueella suoritetun koelouhinnan vähäinen määrä huomioon ottaen jo tapahtunut louhinta ei loukannut valittajien oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan.

Poronhoito kyllä kuului saamelaisten tapauksessa sopimuksessa tarkoitetun kulttuurin alaan. Jotta Suomi toimisi sopusoinnussa 27. artiklan kanssa, poronhoidon kanssa kilpailevat taloudelliset toiminnot tulee toteuttaa siten, että saamelaisten poronhoidon kannattavuus säilyy. Komitea jatkoi: ”Edelleen, jos laajamittainen kaivostoiminta Angelin alueella sallittaisiin tai louhintalupia jo saaneiden yhtiöiden toimintaa merkittävästi laajennettaisiin, tilanne saattaa muodostua valittajien yleissopimuksen 27. artiklan nojalla nauttimien oikeuksien loukkaukseksi, erityisesti mitä tulee heidän oikeuteen nauttia omasta kulttuuristaan. Sopimusvaltio on velvollinen pitämään tämän mielessä pidentäessään olemassaolevia sopimuksia tai myöntäessään uusia.”

Päätöksen jälkeen Metsähallitus ei ole ainakaan toistaiseksi uudistanut kiviyhtiön kanssa tehtyä maanvuokrasopimusta. Korkein hallinto-oikeus puolestaan on kumonnut koko joukon saamelaisten poronhoitoon käyttämille alueille sijoittuvia kaivoslain nojalla annettuja valtauspäätöksiä, koska kauppa- ja teollisuusministeriö ei niitä tehdessään ollut asianmukaisesti ottanut huomioon KP-sopimuksen 27. artiklaa ja kuullut saamelaisia. Lopullisia päätöksiä näihin kiistoihin ei kuitenkaan ole vielä saatu. Lisäksi Metsähallitus on jatkanut hakkuita saamelaisalueella, huolimatta paikallisten paliskuntien vastustuksesta. Saamelaisen kulttuurimuodon suojaamisesta seuraavat rajoitukset kilpaileville maankäyttötavoille ovat ilmeisesti tulevaisuudessakin oikeusprosessien kohteena suomalaisissa tuomioistuimissa ja YK:n ihmisoikeuskomiteassa.

Ihmisoikeuskomitean päätös tapauksessa Länsman v. Suomi