Oikeus terveydenhuoltoon

Oikeus nauttia ruumiin ja mielen terveydestä, sekä saada hoitoa tarvittaessa on kirjattu sekä ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julkistukseen, että TSS-sopimukseen. 

Kansainvälisissä sopimuksissa ei kuitenkaan ole tarkasti määritelty, mitä "korkein mahdollinen ruumiin ja mielen terveys" käytännössä tarkoittaa. Vähintäänkin sen voidaan ajatella tarkoittavan hyvinvoinnille välttämätöntä riittävää ravintoa ja puhdasta vettä, vaatetusta ja asumusta, sekä mahdollisuutta saada hoitoa sairaustapauksessa. On kuitenkin selvää, etteivät nämä terveyden perusedellytykset toteudu monissa maailman maissa. 

Sopimuksissa ja niiden tulkintaperiaatteissa viitataankin "hyvinvoinnin edellytysten järjestämisestä parhaalla mahdollisella tavalla". Lause jättää avoimeksi kysymyksen siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä velvollisuus huolehtia esimerkiksi riittävän ravinnon tai puhtaan veden saannista köyhissä maissa. 

TSS-sopimuksessa todetaan erityisesti, että sopimusvaltioiden tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä: 
a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen parantamiseksi; 
b) kaiken ympäristö ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan parantamiseksi; 
c) kulku ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa. 

Oikeus terveydenhuoltoon Suomen laissa

Suomen lain mukaan jokaisella Suomessa asuvalla ihmisellä on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää terveyden- ja sairaanhoitoa niiden voimavarojen rajoissa, joita on käytettävissä. 

Ensisijainen vastuu perusoikeuksien toteuttamisesta on aina valtiolla. Kunnille vastuu siirtyy silloin, kun niille on annettu lakiin perustuvia velvollisuuksia järjestää palveluita, jotka tähtäävät perusoikeuksien toteuttamiseen - kuten terveydenhuolto. Kunnan on järjestettävä palvelut perustuslain mukaista yhdenvertaisuutta kunnioittaen.

Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon ja kohteluun. Hoito on järjestettävä niin, ettei se loukkaa potilaan ihmisarvoa, vakaumusta tai yksityisyyttä. Potilaan äidinkieli, henkilökohtaiset tarpeet ja kulttuuri otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Lapsipotilaiden kohdalla tulee  kiinnittää huomiota myös muun perheen tarpeisiin.

Perustuu tekstiin Kouros: Saako sairas Suomessa hoitoa?