Perusoikeudet
Ihmisoikeuksien
lähin vastine kansallisessa oikeudessa ovat perusoikeudet.
Sanalla tarkoitetaan oikeuksia, jotka on turvattu valtion perustuslaissa kaikille ihmisille
tai kaikille kyseisen valtion kansalaisille. Useimmiten perustuslaissa suojataan samoja tai
samantyyppisiä oikeuksia kuin kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa.
Suomen perustuslaki uudistettiin 1990-luvun lopussa,
ja uusi perustuslaki tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000.
Uuden perustuslain pohjana on neljä vanhaa perustuslakia:
hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys sekä kaksi ministerivastuuta
koskevaa perustuslakia. Ne säädettiin itsenäisyyden alkuvuosina.
Eduskunta on muuttanut perustuslakeja vuosien varrella,
mutta valtiosäännön pääpiirteet ovat pysyneet samoina.
Perusoikeusuudistus
1995
Perusoikeuksia koskeva toinen luku uudistettiin vuonna 1995.
Pitkään valmistellun perusoikeusuudistuksen pääpaino oli perusoikeusjärjestelmämme sisällöllisessä
kehittämisessä. Keskeisenä tavoitteena oli saattaa
perusoikeusjärjestelmä sopusointuun Suomea sitovien
kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, sillä Suomen lait
olivat jääneet paikoin pahasti jälkeen kansainvälisestä
sopimuskehityksestä. Tämä koski sekä turvattavien oikeuksien
alaa että useissa kohdin myös yksittäisten oikeuksien sisältöä.
Uudistamisen jälkeen me suomalaiset voimme
olla
tyytyväisiä oikeusjärjestelmäämme myös tältä osin. Se
vastaa hyvin kansainvälisesti sovittuja velvoitteita ja menee
osin pidemmällekin. Perusoikeusluettelossamme voi siis olla
sellaisiakin oikeuksia, joiden olemassaolosta ei ole päästy
kansainväliseen yksimielisyyteen.
Perusoikeudet
Suomessa
Suomalainen
perusoikeusjärjestelmä
on eheä kokonaisuus: sekä vapausoikeudet että
taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet on
koottu perustuslakiin. Kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa tai muiden valtioiden valtiosäännöissä
tällainen eheys on harvinaista. Uudistuksen jälkeen
perustuslaki turvaa myös Suomessa oleville
ulkomaalaisille samat perusoikeudet kuin maan omille
kansalaisille. Poikkeuksia on tehty vain äänioikeuden ja
vaalikelpoisuuden sekä valtakunnan rajat ylittävän
liikkumisvapauden suhteen.
Suomen
kansalainen saa aina saapua Suomeen, eikä häntä saa koskaan
karkottaa maasta. Sen sijaan ulkomaalaisen vastaavat oikeudet
riippuvat tapauksesta. Pakolainen on oikeutettu suojeluun
Suomessa ja saa siksi jäädä maahan ilmoittautuessaan
rajaviranomaisille. Perhe- ja muut siteet Suomeen voivat johtaa
siihen, että myös muulle ulkomaalaiselle kuin pakolaiselle on
annettava oikeus saapua tai jäädä Suomeen.
Perusoikeuksien
valvonta
Suomessa ei ole valtiosääntötuomioistuinta, eivätkä
muutkaan tuomioistuimet tutki eduskunnan säätämien lakien
perustuslainmukaisuutta. Silti myös perustuslain perusoikeussäännöksiin
voi vedota tuomioistuimessa tai viranomaisen käsittelyssä, ja
niitä voidaan soveltaa muun lainsäädännön tulkinnassa ja
rinnalla. Eduskunnan oikeusasiamies, valtioneuvoston
oikeuskansleri ja muut laillisuuden valvojat huolehtivat
toiminnassaan myös perusoikeuksien toteutumisesta.
|
