Taloudellisten, sosiaalisten ja
sivistyksellisten oikeuksien sopimus
Koko nimi: Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä
oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa:
16.12.1966
Kansainvälinen voimaantulo: 3.1.1976
Voimaantulo Suomen osalta: 3.1.1976
Osa I - Osa II -
Osa III - Osa IV
- Osa V
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot, katsoen,
että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden
mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon
sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien
tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja
rauhan perustan maailmassa, tunnustaen, että nämä oikeudet
johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta, tunnustaen, että
ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti
vapaiden, pelosta ja puutteesta vapautta nauttivien ihmisten
ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa
jokainen saattaa nauttia taloudellisista, sosiaalisista ja
sivistyksellisistä oikeuksistaan sekä kansalaisoikeuksistaan
ja poliittisista oikeuksistaan, katsoen, että Yhdistyneiden
Kansakuntien peruskirja velvoittaa valtioita edistämään
ihmisoikeuksien ja vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista
ja noudattamista, tietoisina siitä, että jokaisella ihmisellä
on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteisöä kohtaan,
johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen edistämään ja
noudattamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia,
ovat sopineet seuraavista artikloista:
Artikla 1
1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän
oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen
asennoitumisensa ja pyrkivät vapaasti taloudellisten,
sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämiseen.
2. Kansat voivat vapaasti omiin tarkoituksiinsa käyttää
luonnonrikkauksiaan ja varojaan, mikäli se ei vahingoita
yhteisen edun periaatteeseen perustuvan kansainvälisen
taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden
velvoituksia. Missään tapauksessa ei kansalta voida riistää
sen omia elinehtoja.
3. Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan
lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa
itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja
huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää kansojen
itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä
oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten
mukaisesti.
Artikla 2
1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio sitoutuu sekä
erikseen että varsinkin talouden ja tekniikan alalla
kansainvälisen avun ja yhteistoiminnan kautta
täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa
mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvan keinoin ja
varsinkin lainsäädäntötoimenpitein tässä yleissopimuksessa
tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi asteittain
kokonaisuudessaan.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan, että tässä
yleissopimuksessa mainittuja oikeuksia käytetään ilman
minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen,
uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen
tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään
tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää.
3. Kehitysmaat voivat ottaen asianmukaisesti huomioon
ihmisoikeudet ja kansantaloutensa määrätä, missä
laajuudessa ne tulevat takaamaan tässä yleissopimuksessa
tunnustettu taloudelliset oikeudet muukalaisille.
Artikla 3
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan
miehille ja naisille yhtäläisen oikeuden kaikkien tässä
yleissopimuksessa mainittujen taloudellisten, sosiaalisten ja
sivistyksellisten oikeuksien nauttimiseen.
Artikla 4
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että niiden
oikeuksien nauttimisen osalta, jotka valtio on tämän
yleissopimuksen mukaisesti suonut, valtio voi rajoittaa näitä
oikeuksia laissa säädetyllä tavalla ja vain siinä
laajuudessa kuin se on sopusoinnussa oikeuksien luonteen kanssa
sekä yksinomaan tarkoituksin edistää yleistä hyvinvointia
demokraattisessa yhteiskunnassa.
Artikla 5
1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan
millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään
oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista
tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä
yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa
sitä enemmän kuin yleissopimuksessa on sallittu.
2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista,
jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin
sopimusvaltiossa lain tai muiden säädösten, yleissopimusten
tai tavan nojalla, ei saa hyväksyä sillä perusteella, että
tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että
se tunnustaa ne suppeampina.
Artikla 6
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden
työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia
toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään
työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän
oikeuden turvaamiseksi.
2. Toimenpiteiden, joihin tämän yleissopimuksen sopimusvaltion
on ryhdyttävä tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi,
tulee sisältää teknistä ja ammatillista ohjausta sekä
koulutusohjelmia, suunnitelmia ja menetelmiä vakaan
taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen sekä
täystyöllisyyden saavuttamiseksi ehdoin, jotka turvaavat
yksilön poliittiset ja taloudelliset perusvapaudet.
Artikla 7
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista,
joiden erityisesti tulee taata:
a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään: i)
kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta
työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille
taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne,
joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta
työstä; ja ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja
heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten
mukaisesti;
b) turvalliset ja terveelliset työolot;
c) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi
työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan
palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
d) lepo, vapaa aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä
kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta
lomapäiviltä.
Artikla 8
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
takaamaan:
a) jokaiselle oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä
ammattiyhdistykseen valintansa mukaan ainoastaan kyseisen
yhdistyksen sääntöjen sitomana taloudellisten ja sosiaalisten
etujensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Tämän oikeuden
käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka
on määrätty lailla ja jotka ovat välttämättömiä
demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden tai
yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja
vapauden suojelemisen kannalta.
b) ammattiyhdistyksille oikeuden perustaa kansallisia liittoja
tai keskusliittoja ja näille oikeuden muodostaa
kansainvälisiä ammattiyhdistysjärjestöjä tai liittyä
sellaisiin;
c) ammattiyhdistyksille oikeuden toimia vapaasti olematta muiden
kuin niiden rajoitusten alaisia, jotka on määrätty lailla tai
jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa
tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien
ja vapauden suojelemisen kannalta;
d) lakko oikeuden edellyttäen, että sitä käytetään
asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
2. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista
asevoimiin, poliisiin tai valtion hallintoon kuuluville näiden
oikeuksien käytön osalta.
3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen
työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän yhdistymisvapautta ja
ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan
yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään
lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai
soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata
yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.
Artikla 9
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna.
Artikla 10
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että:
1. suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle,
joka on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva
yhteisö, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin
se on vastuussa vajaavaltaisten lasten huollosta ja
kasvatuksesta. Avioliiton on perustuttava avioliittoon aikovien
vapaaseen tahtoon;
2. erityistä suojelua on myönnettävä äideille kohtuullisena
aikana ennen ja jälkeen lapsen synnytyksen. Tänä aikana
työssä käyville äideille olisi myönnettävä paikallinen
loma tai loma riittävin sosiaaliturvaeduin;
3. erityisiin suojelu ja avustustoimenpiteisiin olisi
ryhdyttävä kaikkiin lapsiin ja nuoriin henkilöihin nähden
ilman syntyperään tai muihin seikkoihin perustuvaa
syrjintää. Lapset ja nuoret henkilöt tulisi suojata
taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä. Heidän
pitämisensä työssä, joka on haitallista heidän moraalilleen
tai terveydelleen tahi joka on hengenvaarallista tahi joka
saattaa haitata heidän normaalia kehittymistään, olisi lailla
määrättävä rangaistavaksi. Valtioiden on myös
vahvistettava ikärajat, joita nuorempien lasten ottaminen
palvelukseen on kiellettyä ja rangaistavaa.
Artikla 11
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso,
joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan
asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen.
Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan, ja ne
tunnustavat tässä yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvan
kansainvälisen yhteistoiminnan olennaisen merkityksen.
2. Tunnustaessaan jokaiselle perusoikeuden olla vapaa nälästä
tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee yksinään ja
kansainvälisen yhteistoiminnan avulla ryhtyä tarpeellisiin
toimenpiteisiin, joihin kuuluu konkreettisten ohjelmien
laatiminen:
a) parantaakseen ravinnon valmistus , säilytys ja
jakelumenetelmiä käyttämällä täysin hyväksi teknistä ja
tieteellistä kokemusta, levittämällä tietoja ravintoaineopin
periaatteista sekä kehittämällä tai uudistamalla
maatalousjärjestelmiä, jotta saavutettaisiin luonnonvarojen
mahdollisimman tehokas kehittäminen ja hyväksikäyttö;
ja
b) varmistaakseen maailman elintarvikevarastojen tasapuolisen
jaon suhteessa tarpeeseen ottaen huomioon sekä elintarvikkeita
tuovien että niitä vievien maiden ongelmat.
Artikla 12
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin
ja mielenterveydestä.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee ryhtyä
tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi
toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä:
a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden
vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen
parantamiseksi;
b) kaiken ympäristö ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan
parantamiseksi;
c) kulku ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden
tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan
turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset
sairaustapauksissa,
Artikla 13
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden opetuksen saamiseen. Ne ovat yksimielisiä siitä,
että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonallisuuden ja
sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen ja että sen on
vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
kunnioittamista. Ne ovat niin ikään yhtä mieltä siitä,
että opetuksen on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle suorittaa
hyödyllinen panos vapaassa yhteiskunnassa, edistettävä
ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien
kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai
uskonnollisten ryhmien kesken sekä edistettävä Yhdistyneiden
Kansakuntien toimintaa rauhan säilyttämiseksi.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että
tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta:
a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien
saatavissa;
b) se eri muodoissa tapahtuva opetus, tekninen ja ammatillinen
mukaan luettuna, jota annetaan alkeisopetuksen jälkeen, on
kaikin käytettävissä olevin keinoin tehtävä yleisesti
saavutettavaksi ja mahdolliseksi kaikille erityisesti ottamalla
asteittain käyttöön maksuton opetus;
c) korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä
yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen
kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
d) perusopetusta on tuettava ja tehostettava mahdollisuuksien
mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka eivät ole saaneet tai
jotka eivät ole päättäneet koko alkeisopetustaan;
e) on pyrittävä aktiivisesti kehittämään
koulujärjestelmää kaikilla tasoilla, on luotava riittävä
stipendijärjestelmä, ja opettajakunnan aineellisia oloja on
jatkuvasti parannettava.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
kunnioittamaan vanhempain- ja tarvittaessa laillisten holhoojain
vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten Viranomaisten
perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten
määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata
lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän
omien vakaumustensa mukainen.
4. Minkään tässä artiklassa ei ole tulkittava rajoittavan
yksityisten
tai järjestöjen oikeutta perustaa ja johtaa opetuslaitoksia
kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan 1 kappaleessa
esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa
laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamaa
vähimmäistasoa.
Artikla 14
Jokainen yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei voinut tämän
yleissopimuksen osapuoleksi tullessaan taata emämaansa alueella
tai muilla sen tuomiovallan alaisina olevilla alueilla
pakollista ja maksutonta alkeisopetusta, sitoutuu kahden vuoden
kuluessa laatimaan ja hyväksymään yksityiskohtaisen
toimintasuunnitelman kaikille pakollisen ja maksuttoman
opetuksen periaatteen asteittaiseksi toteuttamiseksi
suunnitelmassa määrätyn kohtuullisen ajanjakson kuluessa.
Artikla 15
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle
oikeuden:
a) ottaa osaa kulttuurielämään;
b) päästä osalliseksi tieteen kehityksen ja sen soveltamisen
eduista;
c) nauttia tieteellisten, kirjallisten tai taiteellisten
tuotteittensa henkisille ja aineellisille eduille suodusta
suojasta.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden on tämän oikeuden
täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi ryhdyttävä
toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä tieteen ja
sivistyksen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen
kannalta.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
kunnioittamaan tieteelliselle tutkimukselle ja luovalle
toiminnalle välttämätöntä vapautta.
4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat ne edut,
jotka koituvat tieteen ja sivistyksen alalla solmittavien
kansainvälisten yhteyksien ja kansainvälisen yhteistoiminnan
kannustamisesta ja kehittämisestä.
Artikla 16
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat
esittämään yleissopimuksen tämän osan mukaisesti
kertomuksia suorittamistaan toimenpiteistä ja saavutetusta
edistyksestä tässä yleissopimuksessa tunnustettujen
oikeuksien noudattamisessa.
2. a) Kaikki kertomukset on toimitettava Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille, joka lähettää jäljennökset
niistä Talous ja sosiaalineuvostolle tarkastettavaksi tämän
yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
b) Pääsihteeri toimittaa myös erityisjärjestöille
jäljennökset niiltä sopimusvaltioilta saamistaan
kertomuksista tai joistakin niiden olennaisista osista, jotka
samalla ovat myös näiden erityisjärjestöjen jäseniä,
sikäli kuin nämä kertomukset tai niiden osat käsittelevät
sellaisia kysymyksiä, jotka kuuluvat asianomaisten
järjestöjen ratkaistaviin niiden perussääntöjen mukaan.
Artikla 17
1. Sopimusvaltioiden tulee tehdä kertomuksensa vaiheittain sen
ohjelman mukaisesti, jonka Talous ja sosiaalineuvosto vahvistaa
vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta
yhteistoiminnassa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden
sekä asianomaisten erityisjärjestöjen kanssa.
2. Kertomuksissa voidaan esittää ne olosuhteet ja vaikeudet,
jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitusten
täyttämiseen.
3. Milloin sopimusvaltio on jo aikaisemmin antanut
asiaankuuluvia tietoja Yhdistyneille Kansakunnille tai jollekin
erityisjärjestölle, ei ole tarpeellista toimittaa uudelleen
näitä tietoja, vaan tarkka viittaus täten annettuihin
tietoihin on riittävä.
Artikla 18
Talous ja sosiaalineuvosto voi Yhdistyneiden Kansakuntien
peruskirjan sille asettaman vastuun mukaisesti ihmisoikeuksien
ja perusvapauksien alalla sopia erityisjärjestöjen kanssa
siitä, että ne tiedottavat sille tämän yleissopimuksen
määräysten noudattamisessa saavutetusta edistyksestä niiltä
osin kuin se kuuluu niiden toimintapiiriin. Nämä kertomukset
voivat sisältää yksityiskohtaiset tiedot asianomaisten
elinten hyväksymistä määräysten noudattamista koskevista
päätöksistä ja suosituksista.
Artikla 19
Talous ja sosiaalineuvosto voi toimittaa Ihmisoikeuksien
toimikunnalle tutkittavaksi ja yleistä suositusta varten tai
tarvittaessa tiedoksi valtioiden tämän yleissopimuksen 16 ja
17 artiklan mukaisesti esittämät ihmisoikeuksia koskevat
kertomukset sekä erityisjärjestöjen tämän yleissopimuksen
18 artiklan mukaisesti esittämät ihmisoikeuksia koskevat
kertomukset.
Artikla 20
Sopimusvaltiot ja asianomaiset erityisjärjestöt voivat
toimittaa Talous ja sosiaalineuvostolle huomautuksensa
jokaisesta 19 artiklan mukaisesti annetusta yleisestä
suosituksesta tai jokaisesta sellaisen suosituksen
mainitsemisesta Ihmisoikeuksien toimikunnan kertomuksessa tai
siinä mainitussa asiakirjassa.
Artikla 21
Talous ja sosiaalineuvosto voi aika ajoin toimittaa
yleiskokoukselle kertomuksia yleisluontoisine suosituksineen
sekä yhteenvedon yleissopimuksen sopimusvaltioilta ja
erityisjärjestöiltä saamistaan tiedoista koskien
toimenpiteitä, joihin on ryhdytty, ja saavutettua edistystä
tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien
noudattamisessa.
Artikla 22
Talous ja sosiaalineuvosto voi ilmoittaa muille Yhdistyneiden
Kansakuntien elimille, niiden alaelimille sekä teknisestä
avusta huolehtiville erityisjärjestöille jokaisesta
kysymyksestä, joka tulee ajankohtaiseksi tässä
yleissopimuksen osassa tarkoitettujen kertomusten johdosta ja
joka saattaa auttaa näitä elimiä päättämään kukin oman
toimintansa puitteissa, onko aiheellista ryhtyä
kansainvälisiin toimenpiteisiin, jotka ovat omiaan
myötävaikuttamaan tämän yleissopimuksen määräysten
tehokkaaseen toteuttamiseen.
Artikla 23
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä
siitä, että kansainvälinen toiminta tässä yleissopimuksessa
tunnustettujen oikeuksien saavuttamiseksi käsittää sellaiset
keinot kuin yleissopimusten solmimisen, suositusten
hyväksymisen, teknisen avun antamisen sekä yhteistoiminnassa
asianomaisten hallitusten kanssa neuvottelu ja tutkimus
tarkoituksessa järjestettävien alueellisten ja teknisten
kokousten pitämisen.
Artikla 24
Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava
rajoittavan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan
määräyksiä eikä erityisjärjestöjen perussääntöjä,
jotka määräävät Yhdistyneiden Kansakuntien ja
erityisjärjestöjen vastuun tämän yleissopimuksen
käsittelevissä kysymyksissä.
Artikla 25
Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava
rajoittavan kaikkien kansojen luontaista oikeutta täydellisesti
ja rajoituksitta nauttia ja hyödyntää luonnonrikkauksiaan ja
voimavarojaan.
Artikla 26
1. Tämä yleissopimus on avoinna jokaisen Yhdistyneiden
Kansakuntien jäsenvaltion tai sen erityisjärjestöjen
jäsenen, Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön
sopimusvaltion ja jokaisen muun valtion allekirjoittamista
varten, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut
tulemaan tämän yleissopimuksen osapuoleksi.
2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on
talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin
huostaan.
3. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien niiden valtioiden
liittymistä varten, jotka on mainittu tämän artiklan 1
kappaleessa.
4. Liittyminen tapahtuu lähettämällä liittymiskirja
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
5. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille
tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen
liittyneille valtioille jokaisesta ratifioimis- tai
liittymiskirjan tallettamisesta.
Artikla 27
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua
siitä päivästä, jona kolmaskymmenesviides ratifioimis- tai
liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän
yleissopimuksen tai liittyy siihen kolmannenkymmenennenviidennen
ratifioimis- tai liittymiskirjan tultua talletetuksi,
yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen oman
ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivästä.
Artikla 28
Tämän yleissopimuksen määräykset ulottuvat koskemaan
rajoituksitta ja poikkeuksitta kaikkia liittovaltion osia.
Artikla 29
1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi tehdä
muutosehdotuksen ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerille. Pääsihteerin tulee sen jälkeen tiedottaa
muutosehdotuksesta yleissopimuksen sopimusvaltioille ja
pyytää, että nämä ilmoittaisivat hänelle, suosittelevatko
ne sopimusvaltioiden konferenssin koolle kutsumista
käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä
tapauksessa, että ainakin kolmannes valtioista puoltaa
tällaista konferenssia, pääsihteerin tulee kutsua koolle
konferenssi Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen alaisena.
Jokainen konferenssissa läsnä olevien ja äänestävien
valtioiden enemmistön hyväksymä muutos on alistettava
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen
hyväksyttäväksi.
2. Tällaiset muutokset tulevat voimaan sitten kun yleiskokous
on antanut niille hyväksymisensä ja kun yleissopimuksen
osapuolilla olevat valtiot ovat kahden kolmasosan enemmistöllä
hyväksyneet ne kukin omien perustuslaillisten määräystensä
mukaisesti.
3. Tällaisten muutosten tullessa voimaan ne sitovat ainoastaan
niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne. Muut osapuolet
ovat vielä yleissopimuksen ja jokaisen aiemman niiden
hyväksymän muutoksen määräysten sitomia.
Artikla 30
Lukuun ottamatta tämän yleissopimuksen 26 artiklan 5 kappaleen
mukaisesti tehtäviä ilmoituksia pääsihteeri tiedottaa
kaikille saman artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille
seuraavat seikat:
a) 26 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit sekä
liittymiset;
b) tämän yleissopimuksen 27 artiklan mukainen
voimaantulopäivä sekä 29 artiklan mukainen muutosten
voimaantulopäivä.
Artikla 31
1. Tämä yleissopimus, jonka englannin, espanjan, kiinan,
ranskan ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä
todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien
arkistoon.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa tämän
yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille
tämän yleissopimuksen 26 artiklassa tarkoitetuille valtioille.
Osa I - Osa II -
Osa III - Osa IV
- Osa V
|