Euroopan valtiot ovat pyrkineet edistämään ihmisoikeuksien toteutumista laatimalla myös useita eurooppalaisia ihmisoikeussopimuksia. Ratkaiseva rooli sopimusten syntymisessä on ollut Euroopan neuvostolla. Merkittävimmät Euroopan neuvoston piirissä valmistellut sopimukset ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan sosiaalinen peruskirja.

Alun perin taloudelliseen yhdentymiseen keskittyneessä Euroopan unionissa on myös alettu panostaa entistä vahvemmin ihmisoikeusasioihin. Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin lisäksi myös muiden kansainvälisten järjestöjen toiminnalla on merkitystä Euroopan ihmisoikeuksien kannalta. Järjestöistä voidaan mainita erityisesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, Etyj.

Euroopan valtiot ovat valtiosäännöissään, useimmiten perustuslaeissaan, sitoutuneet turvaamaan kansalaisilleen ja muille valtionsa alueella asuville ihmisille tietyt perusoikeudet, jotka vastaavat ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia. Lisäksi valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisiin ja eurooppalaisiin ihmisoikeussopimuksiin. 

Useimmiten sanalla perusoikeudet viitataan valtioiden perustuslaeissa turvattuihin oikeuksiin, kun taas sanalla ihmisoikeudet tarkoitetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia. 1990-luvulla perusoikeuksista on kuitenkin entistä enemmän ryhdytty puhumaan myös Euroopan unionissa.

Eurooppalainen ihmis- ja perusoikeuksien suojajärjestelmä onkin melko monimutkainen kokonaisuus. Ensinnäkin perusoikeudet on turvattu kansallisissa perusoikeussäännöissä. Tämän kansallisen toiminnan "päälle" on rakentunut monitahoinen kansainvälinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä, josta voidaan erottaa eurooppalainen ja maailmanlaajuinen taso. Euroopan tasolla voidaan erottaa toisaalta Euroopan neuvoston ihmisoikeustoiminta, toisaalta EU:n perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvä toiminta. Vielä haastavammaksi tilanteen hahmottamisen tekee se, että EU:n nykyinen ihmisoikeustoiminta rakentuu pääasiassa Euroopan neuvoston ihmisoikeussuojajärjestelmän varaan.