|
Euroopan
sosiaalinen peruskirja
Euroopan
neuvoston ihmisoikeusulottuvuuden toisen puolen muodostaa
Euroopan sosiaalinen peruskirja. Peruskirjan tavoitteena on
turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa
asettamalla sopimusvaltioille vähimmäisvaatimuksia, joihin
niiden on sitouduttava.
Sosiaalinen
peruskirja allekirjoitettiin Torinossa vuonna 1961, ja se tuli voimaan
vuonna 1965, Suomen osalta toukokuussa 1991. Tällä hetkellä sosiaaliseen peruskirjaan on liittynyt 22 Euroopan
neuvoston jäsenmaata. Vuosien mittaan sosiaalista peruskirjaa
on täydennetty lisäpöytäkirjoilla samalla tavoin kuin
ihmisoikeussopimustakin. Euroopan sosiaalinen peruskirja sisältää
paitsi sosiaalisia ja työelämään liittyviä periaatteita ja
oikeuksia myös yksityiskohtaisia määräyksiä oikeuksien toteuttamisesta.
Peruskirjan
ensimmäisessä osassa asetetaan tavoitteet, joiden tehokasta
toteutumista peruskirjaan liittyvät valtiot sitoutuvat edistämään.
Sopimuksen toinen osa sisältää yksityiskohtaiset määräykset,
joihin sopimusosapuolet sitoutuvat. Uudistettu Euroopan
sosiaalinen peruskirja tuli voimaan 1.7.1999. Se vahvistaa
syrjinnän kieltoa, naisten ja miesten välisen tasa-arvon sääntelyä sekä vammaisten ja lasten oikeuksia ja parantaa esimerkiksi työntekijöiden
irtisanomissuojaa.
Sosiaalisista
oikeuksista uudistetussa peruskirjassa painotetaan oikeutta
asumiseen sekä köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen
vastaista taistelua. Useat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa
turvatuista oikeuksista on turvattu myös muissa sosiaalisia
oikeuksia koskevissa sopimuksissa, esimerkiksi kansainvälisen
työjärjestön ILO:n sopimuksissa. Tämä on osaltaan vähentänyt
Euroopan neuvoston sosiaaliseen peruskirjaan kohdistunutta
kiinnostusta.
|
