Euroopan unionilla on tärkeä asema jäsenvaltioiden ja ulkopuolisten maiden välisen kaupan sääntelyssä. Ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin yhteistyö- ja kauppasopimuksiin liittyy nykyisin säännönmukaisesti jonkinlainen ihmisoikeuslauseke. Sen avulla Euroopan unioni pyrkii varmistamaan, ettei EU-maiden ja ulkopuolisten maiden välinen kauppa koidu ihmisoikeuksien vahingoksi. EU saattaa tarvittaessa turvautua myös pakotteisiin, esimerkiksi asevientikieltoon tai kauppaboikottiin. Pakotteita koskevassa päätöksenteossa ihmisoikeuksilla on oma merkityksensä. 

Euroopan unionissa ihmisoikeuksia suojataan osittain unionin perustamissopimusten nimenomaisin määräyksin. Ihmisoikeuksiin liittyvät muun muassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset syrjinnän kieltämisestä, työntekijöiden liikkumisvapaudesta ja sukupuolten tasa-arvosta työelämässä. Kyseisiin sopimusmääräyksiin kirjattu ihmisoikeussuoja on kuitenkin mielletty suppeaksi, joten Euroopan yhteisön tuomioistuin on oikeuskäytännössään kehittänyt opin yhteisön yleisinä oikeusperiaatteina toteutuvista perustavanlaatuisista oikeuksista, joiden noudattamista tuomioistuin valvoo. Perustavanlaatuisten oikeuksien lähteiksi EY:n tuomioistuin on nimennyt jäsenvaltioiden yhteiset valtiosääntöperinteet ja ne kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joissa EU:n jäsenvaltiot ovat osapuolina. Käytännössä Euroopan ihmisoikeussopimus on ollut erityisasemassa EY:n tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. 

Euroopan unionin piirissä on pitkään käyty keskusteluja ihmisoikeuksien aseman vahvistamisesta unionin toiminnassa. Keskustelujen perusteella on ehdotettu muun muassa, että unioni tai Euroopan yhteisö liittyisi jäsenvaltioiden rinnalle Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja mahdollisesti myös eräiden muiden ihmisoikeussopimusten osapuoleksi. Lisäksi Euroopan unioni on laatinut oman luettelonsa perusoikeuksista. 

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.