Suomeen tuodaan vuosittain 619 miljoonalla eurolla vaatteita ja jalkineita ulkomailta. 36 prosenttia tuonnista tulee maista, joissa käytetään lapsityövoimaa. Yksi näistä maista on Bangladesh.

Bangladeshin vaateteollisuudessa ei suoranaisesti työskentele kuin viisi prosenttia lapsityövoimasta. Pienteollisissa työpajoissa eli niin kutsutuissa nyrkkipajoissa työskentelee kuitenkin suuri määrä lapsityöläisiä, jotka siten osallistuvat myös vientituotteiden valmistukseen. Esimerkiksi jalkapallot valmistetaan lähes yksinomaan kotona äitien ja tyttöjen voimin. Bangladeshista Suomeen tuotavista tuotteista lapsityövoimaa on käytetty vaatteiden (tuonnin arvo 15,2 miljoonaa euroa) ja koristekankaiden (tuonnin arvo 185 000 euroa) valmistuksessa.

Suomeen tuotiin vuonna 1996 erityisesti puuvillaisia t-paitoja ja aluspaitoja, joiden tekemiseen lapset ovat osallistuneet. Lasten tehtävät tehtaissa ovat esimerkiksi silittämistä, leikkaamista ja ompelua. Tuotantoketjut ovat pitkiä ja moniportaisia, joten varsinainen lapsen tekemä työ on kaukana kuluttajasta. Vaatteita ja muita tuotteita tuodaan välikäsien kautta ja tuotetaan alihankkijoilla, eikä alkuperäistä tekijää välttämättä tiedä kukaan.

Monikansalliset yritykset, kuten Levi Strauss, Hennes & Mauritz, Nike, Reebok ja Adidas, ovat joutuneet kansainvälisten boikottien kohteeksi. Kuluttajien painostuksen ansiosta ne ovat joutuneet antamaan alihankkijoilleen tarkkoja ehtoja työoloista ja työvoimasta. Vaikka ehtojen noudattaminen ja valvominen on puutteellista, lapsityövoiman käyttö vaateteollisuudessa on yleisesti vähentymässä. Bangladeshissa lapsityövoiman käyttö on kuitenkin vielä kasvussa.

Kalat ja äyriäiset ovat osa Suomen Bangladeshin-tuontia, jonka parissa lapset työskentelevät. Kalastusaluksilla, perkaamoissa ja pakkaamoissa työskentelee erityisesti poikia. Kalatuotteiden tuonnin arvo on noin 33 640 euroa. Lapset ovat helppoa työvoimaa kasvavassa kalateollisuudessa. Se on aluetta, jolla on jopa painostusta halvemman lapsityövoiman lisäämiseen. Kalateollisuuteen osallistuvat lapset eivät näy tilastoissa, koska usein pakasteet tuodaan Suomeen jonkin toisen Euroopan maan kautta.

On paljon tuontituotteita, jotka ovat peräisin lapsityövoimaa hyödyntävistä maista mutta jotka tulevat jonkin toisen maan kautta. Esimerkiksi teepaketeissa mainitaan usein tuotantomaaksi Saksa, vaikka Saksassa ei edes kasva teetä. Monet kahviplantaasien sekä hedelmä- ja kukkaviljelmien hyödykkeet saapuvat niin ikään välittävien maiden kautta. Myyjillä, johtajilla tai edes maahantuojilla ei usein ole aavistustakaan siitä, mistä maasta tuote on peräisin. Yritykset saattaisivat kuitenkin kiinnittää nykyistä tarkempaa huomiota myyntiartikkeliensa alkuperään, jos kuluttajat kysyisivät ja olisivat kiinnostuneita.