Syitä lapsityövoiman käyttöön on monia, ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Lasten käyttöön työvoimana vaikuttavat maan väestön köyhyys, väestönkasvu, naisten asema, koulunkäyntimahdollisuudet ja talouden kehitys. Lapsityövoiman käyttöä lisäävät myös luonnonmullistukset ja sodat, koska ne aiheuttavat köyhyyttä, jättävät lapsia orvoiksi ja tuhoavat koulunkäyntimahdollisuuksia.

Köyhien perheiden on lähetettävä lapsensa töihin kasvattaakseen perheensä tuloja. Unicefin ja ILO:n arvioiden mukaan lasten osuus kehitysmaiden perheiden tuloista on 10–25 prosenttia. Usein työttömien vanhempien on lähetettävä lapsensa töihin, jotta perheelle saataisiin edes jonkinlainen elanto. 

Lapsityövoiman käyttöön vaikuttavat myös maan perinteet, tavat ja asenteet. Monissa maissa, etenkin maatalousalalla, lapset ovat perinteisesti auttaneet vanhempiaan ja oppineet työtehtävät vanhempiensa rinnalla. Tyttölasten vähäinen arvostus joissain kulttuureissa voi edistää heidän joutumistaan työvoimaksi jo hyvin nuorina. Epätasaiset maanomistusolot lisäävät luokkaeroja ja tulonjaon epätasaisuutta. Maaomistuksen keskittyminen muutamille rikkaille henkilöille voi pakottaa maattomat tai pientilalliset lähettämään lapsensa muualle töihin tulonsaannin varmistamiseksi.

Koulunkäyntimahdollisuuksien puute ja väheneminen lisäävät lasten riskiä joutua töihin. Pitkät koulumatkat ja huono opetuksen taso voivat johtaa siihen, että lapsella ei katsota olevan muita vaihtoehtoja kuin työnteko. Koulunkäynnin tarpeellisuudesta tai mahdollisuuksista ei tiedetä, eikä perinteitä haluta muuttaa. Vanhemmat eivät ole käyneet koulua, eivätkä he pidä sitä tarpeellisena lapsilleenkaan.

Taloudellisen globalisaation ilmentymiä ovat muun muassa tuotannon hajauttaminen eri puolille maailmaa sen mukaan, missä se on halvinta, rahamarkkinoiden vapautuminen ja samanlaisten kulutustuotteiden myynti ympäri maailmaa.

Esimerkkinä tuotannon hajauttamisesta on kansainvälisten kenkä- ja vaatetehtaiden tuotannon siirtäminen kehitysmaihin. Yritykset käyttävät alihankkijoita, jotka eivät usein välitä työntekijöidensä oloista. Työskentelytilat, -ajat ja -tavat ovatkin usein epäinhimilliset. Monikansalliset yritykset teettävät tuotteensa mahdollisimman halvalla, ja ratkaisu kansainvälisten markkinoiden kilpailukykyisimpiin hintoihin onkin usein lapsityövoiman käyttö.

Muita vientialoja, joilla lapsia työskentelee, ovat maatalous, kalastus, käsityötuotanto, teollisuus ja kaivokset. 5–10 prosenttia lapsityöntekijöistä työskentelee vientiin suuntautuvassa tuotannossa. Samaan aikaan kuin painostus lapsityövoiman käyttöä vastaan on kasvanut toisilla aloilla, toisilla paine sen lisäämiseen on voimistunut. Lapsia täynnä olevat suuret tehdashallit ovat kuitenkin harvinaisia; vientiteollisuutta on hajautettu pajoihin ja kotona tehtävään työhön. Lapsia työskentelee paljon myös kaupallisilla viljelyksillä.

Työnantajat palkkaavat lapsia, koska heitä voidaan pitää helpompana työvoimana kuin aikuisväestöä. Työnantajat säästävät palkkakustannuksissa, koska lapsille voidaan maksaa pienempää palkkaa kuin aikuisille. Lapset ovat myös mukautuvaisempia ja suostuvat aikuisia helpommin yksitoikkoiseen työhön. He eivät myöskään kuulu ammattiliittoihin eivätkä siten voi ajaa omia etujaan.

Lasten katsotaan olevan kuuliaisempia ja luotettavampia työntekijöitä, eivätkä he varasta työpaikalta. Myös lasten fyysiset tai muut erityisominaisuudet, kuten pieni koko tai näppäryys, vaikuttavat siihen, että heitä palkataan tiettyihin tehtäviin.