Aceh elää kriittisiä aikoja

Aceh on maailman neljänneksi väkirikkaimman ja maailman suurimman muslimimaan Indonesian läntisin, Sumatran saaren pohjoisosassa sijaitseva maakunta. Monet acehilaiset uskoivat parempien aikojen koittavan, kun Indonesiaa yksinvaltiaasti hallinnut presidentti Suharto joutui luopumaan vallasta vuoden 1998 toukokuussa.

Aceh on entinen sulttaanikunta, joka liittyi tai liitettiin entisestä Hollannin Itä-Intiasta vuonna 1948 muodostettuun Indonesian tasavaltaan. Vuonna 1976 Acehiin perustettiin itsenäisyysliike GAM, joka vaati irtautumista ”jaavalais-indonesialaisen kolonialismin vallan alta”. GAM ei tuolloin ollut acehilaisten keskuudessa kovinkaan suosittu liike. Edes Suharton rautainen yksinvalta ja acehilaisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset eivät tehneet alunperin islamilaisen sulttaanikunnan perustamisen tavoitteekseen ilmoittaneesta GAM:ista populaaria liikettä.

Vuonna 1989 yli sata Libyassa koulutettua GAM-sissiä rantautui Acehiin. He tekivät iskuja armeijan tukikohtiin ja poliisiasemille. Suharton hallitus reagoi tähän julistamalla Acehin sotilaallisten operaatoiden alueeksi, eli DOM:iksi. Yli tuhat acehilaista siviiliä tapettiin DOM:in kolmen ensimmäisen vuoden aikana, mutta uhrien todellista määrää ei kukaan tiedä.

Ainakin 500 ihmistä ”katosi” ja sotilaat raiskasivat kyläläisiä eri puolilla kolmen miljoonan asukkaan maakuntaa. Lähes jokaisesta acehilaisperheestä löytyi joku ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutunut ilman, että uhrilla voitiin osoittaa olleen minkäänlaisia yhteyksiä GAM-liikkeeseen.

Rikoksia ei ole selvitetty

DOM lakkautettiin vuonna 1998, jolloin myös Indonesian tiedotusvälineissä alettiin kertoa totuudenmukaisesti siitä, mitä Acehissa tapahtui. Acehissa perustettiin uusia järjestöjä ja tapahtuneita vääryyksiä tutkineita ryhmiä nimitettiin. Indonesian asevoimien tuolloinen komentaja kenraali Wiranto pyysi acehilaisilta anteeksi sitä, että he olivat joutuneet kärsimään armeijan tekemistä vääryyksistä.

DOM:in aikana Acehissa korkeissa asemissa olleita upseereita nimitettiin kuitenkin Indonesian hallintokoneistoissa korkeisiin virkoihin, eivätkä ihmisoikeusloukkauksia koskeneet tutkimukset johtaneet varsinaisen vastuun kantaneiden upseereiden ja poliitiikkojen syyttämiseen. GAM-sissien tekemiä ihmisoikeusloukkauksiakaan ei päästy käsittelemään puolueettomissa oikeudenkäynneissä.

Vuoden 1998 lopussa GAM pani alulle uusia sotilaallisia operaatioita. Yleisesti sen uskottiin kylmäverisesti murhanneen joululomalta palanneita indonesialaisia sotilaita. Joukko heidän aseveljiään kosti tämän iskun hakkaamalla kuoliaiksi neljä armeijan pidätyskeskuksessa vankeina ollutta acehilaista sekä pahoinpitelemällä raa’asti vielä useampia. Väkivallan kierre aloitti uuden verisen kulkunsa.

Kuriton väkivaltakoneisto

Vuoden 2000 kesällä Genevessä toimistoaan pitävä Humanitaarisen dialogin keskus (HDC) onnistui saamaan alulle Indonesian hallituksen ja GAM:in neuvottelut. Monien vaiheiden jälkeen viime vuoden joulukuussa saatiin aikaan sopimus, joka vähensi tuntuvasti väkivaltaa. Sopimuksen myötä Acehiin tuli myös kansainvälinen rauhantarkkailijajoukko, joka koostui pääosin filippiiniläisistä ja thaimaalaisista sotilaista.

Tämän vuoden huhtikuun alussa tarkkailijajoukon neljään toimistoon hyökättiin, jonka jälkeen HDC:n johtaja David Gorman ilmoitti vetävänsä kaikki tarkkailijat pääkaupunki Banda Acehiin. Indonesian armeija ja GAM syyttivät hyökkäyksistä toisiaan, mutta useimmat sormet osoittivat armeijan suuntaan.

Presidentti Megawati Sukarnoputrin johtaman Indonesian hallituksen intresseissä lienee Acehin rauhansopimuksen kunnioittaminen, koska siinä itsenäisyysvaatimukset on ainakin toistaiseksi pistetty sivuun. Sopimuksessa Acehiin luvataan kehittää todellinen autonomia. Toisaalta Exxonin öljy- ja kaasutuotannon jatkuvuudesta Acehissa huolestunut Yhdysvaltain hallinto oli myös taivuttamassa Indonesian hallitusta sopimuksen hyväksymiseen.

Presidentti Suharton yli 30-vuotisen valtakauden jäljiltä Indonesiassa on kuitenkin monia, usein itsenäisesti toimivia valtakeskuksia. Näitä ovat muun muassa armeijan eri yksiköt. Vaikutusvaltaisten upseerien sanotaan pelkäävän tuottoisten liiketoimiensa menettämistä Acehissa, jos tälle Indonesian ehkä vaikeimmalle kriisialueelle myönnetään todellinen autonomia. Nämä upseerit tuskin myöskään näkevät, että Acehin ongelman kansainvälinen selvittäminen olisi heidän etujensa mukaista.

Acehin monet mielipiteet

Eniten Acehin kriisistä ovat kärsineet ja kärsivät paikalliset siviilit. Indonesian armeijan toimien ja vahvistuneen GAM:in omavaltaisen hallinnon myötä siviilien oikeuksia puolustaneiden kansalaisjärjestöjen poliittinen toimintatila Acehissa on hyvin ahdas. Perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien toteutumisen takaava rauhantila ei Acehissa ole kuitenkaan mahdollista ilman kansalaisoikeuksia puolustavien ja valvovien järjestöjen ja ryhmien vahvaa roolia.

Indonesian edellinen presidentti Abdurrachman Wahid myönsi Acehille oikeuden sharia-lain soveltamiseen. Monet nuoremman polven acehilaiset kansalaisaktiivit sanovat päätöksen johtuneen siitä, ettei Wahid neuvonantajineen tiennyt, miten Acehiin ongelmiin voidaan löytää rauhanomainen ratkaisu. Kansalaisaktiivit eivät myöskään usko acehilaisten enemmistön kannattavan shariaa. Kansainvälisen yhteisö torjuu sharian vielä jyrkemmin.

Tällaiset näkemykset ennakoivat sitä, että autonomisessakin Acehissa tulisi olemaan voimakas vastakkainasettelu GAM:in vanhemman polven ja kansalaisoikeusajattelua edustavan nuoremman aktivistipolven välillä. Kestävän rauhantilan saavuttaminen Acehissa edellyttääkin sekä Indonesian hallituksen ja armeijan että kaikkien keskeisten acehilaistahojen sitoutumista muun muassa sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauksien toteuttamiseen.

Kalle Sysikaski