» Kuinka minusta tuli sanapajalainen
» SAM-tarina
» Nuorten aikaisemmat tekstit
» Nuorten arvostelupalvelu


NUORTEN AIKAISEMMAT TEKSTIT

Kirjoittanut Inari x:

Syysyönä
Vesihöyry nousee lammen pinnasta,
kuun valo on kalpea.

Punaiset pihlajanmarjat loistavat pimeässä,
ja tipahtavat maahan
silloin tällöin.

Kuurainen heinikko rahisee askelten alla,
hengitys on huurua.
Kylmyys aloittaa sormista ja varpaista,
hiipii pian koko ruumiiseen.

Rappusilta voi nähdä tähdet,
kivirappu on jäässä.
Ovenraon hento valojuova
rajaa hämärää
edessäni.

Eteinen on lämmin,
hiekkaa lattialla.
Valo on kellertävää
heijastaen ikkunoiden pimeyttä.

Yö naksuu hiljaa pois. Ruskea, kulottunut heinä peitti pihaa. Ulkorakennukset olivat osittain romahtaneita ja lipputanko vinoon painunut. Varovasti astelin rappusille ja raotin ovea. Mummi oli huomannut tuloni ja kiiruhti eteiseen vastaan. Hän tuoksui ulkoilmalta.
”Tulithan sie” mummi iloitsi halatessaan, ”Ukkikin on odottanut, käy tervehtimässä häntä ensin.”

Rappuset narisivat jalkojen alla. ”Elinahan se siinä”, ukin kasvoille syttyi hymy astuessani huoneeseen. ”Olisit tullut jo aikaisemmin, ja milloin mie saan nähdä sen siun tyttären?” Kurkkua kuristi, tämä ei ollut ensimmäinen kerta. ”Ukki, mä olen Aino, Elinan tytär. Äiti kuoli vuosia sitten.” Ukin hymy sammui, silmät katsoivat tyhjyyteen.

Huoneen keltaiset verhot olivat haalistuneet, kuinka olinkaan rakastanut niitä lapsena. Ukin kanssa kävimme soutamassa ja hän opetti minua tunnistamaan lintuja. Mummin kanssa meillä oli oma kasvimaa, jossa kasvoi verhojenkeltaisia auringonkukkia. Ukki oli silti ainoa, joka osasi kertoa tarinoita silkkiuikuista.

Istuessani puhuin yhdentekeviä; ulkona on kaunis sää, kohta tulee yöpakkasia. Ukki nyökkäsi silloin tällöin mutta ei kuitenkaan kuunnellut. Hän oli jossakin, jonne en pystynyt näkemään.

Mummi huusi kahville. Ukki nousi ja autoin hänet rappusiin. Kiivetessämme alaspäin Ukki äkkiä tokaisi: ”Sie oot hyvä tyttö Aino, äiti ois siusta ylpee.”Lämmetessään marmorikuula alkaa polttaa sormia kunnes ne irrottavat otteensa. Lattiaan jää vako kuulan pyöriessä eteenpäin, se pysähtyy nurkkaan vihreän lelunorsun viereen ja lapsi tuijottaa sitä. Aurinko paistaa ikkunasta, se kuultaa lapsen hiuksien lomitse.

Lastenhuoneen verhot ovat vaaleansiniset, kuin aurinkoinen taivas. Lapsi uskaltaa koskea kuulaan vasta myöhemmin, mutta silloin kaikki taika on jo poissa. Kuula on taas kova ja viileä, ei enää niin kauniskaan. Kaikki ei kuitenkaan voinut olla unta, sillä sormet tuntuvat kipeiltä vielä seuraavana päivänä, kun lapsi piirtää marmorikuula-auringon kuvaa päiväkodissa.


Kirjoittanut Marjo Kulpakko:
[Tähän lisätköön tekstin]



Kirjoittanut Johanna x:
[Tähän lisätköön tekstin]


Kirjoittanut Rosa x:Kesällä 2002

Hillo
Hapan muori laittaa puolukan suuhunsa.
Hillo kostautuu.
Laita muori puita takkaan,
sylje puolukka pois.
-Halvat huvit, sanoi puolukka.


Hollola
Tyttö heittää tielle mustikoita,
nuori toveri ajaa mustikoiden päältä moottoripyörällä.
Tyttö heittää lassonsa kiinni moottoripyörän pakoputkeen
ja leijailee pyörän perässä.


Helvetti
Olen jossain muualla
Lyhyitä teitä järjestyksessä
Tietää tarkalleen missä on
mihin on menossa
Tuntee jokaisen kiven
jonka päälle astuu
Jokaisen puun
jonka ohi kulkee
Kaikki punaiset mökit

Kirje
Voisin valehdella sinulle, kertoa olevani onneton ilman sinua, mutta et kai sitä halua? Muistat varmasti kun lähdin, ilmeeni on muuttunut. Miten voisin olla hymyilemättä kun saan uida kilpaa delfiinien kanssa turkoosin värisessä vedessä. Syödä hedelmiä suoraan puista. Istua iltaisin lämpimällä kalliolla katselemassa auringonlaskua ja yksisarvisia lentelemässä takaisin pilvilinnoihinsa. Olen löytänyt uusia ystäviä. Matkaamme kohti pohjoisempia saaria, vaellamme valkoisella hiekalla merivedestä puhtaina. Toteutamme unelmiamme tutkia tulivuorten onkaloita. Öiden hiljaisimpina hetkinä, jos en nuku, saatan ajatella sinua.

Viisas poika
Peltsi tietää, miten saada huomion itseensä.
Peltsi kutsuu ystäviä kylään ja ratsastaa perheen koiralla, sitä toiset eivät osaa.
Peltsi kokkaa, Peltsi ajaa autoa, Peltsillä on mopo ja kolme kalkkarokäärmettä.
Peltsi sukeltaa, vaikka koko päivän.
Peltsin vanhemmat ovat puoliksi lehmiä ja puoliksi ihmisiä.
Peltsi käyttää vain merkkivaatteita.
Peltsillä on kännykkä ja hakulaite.
Peltsin veli on amerikan kuningas.
Peltsin vanhin sisko on Giwangalaisen- heimon johtaja, ja nuorempi sisko on maailman paras gladiaattori.
Peltsi pelastaa AINA luokan tytöt hädästä.
Peltsi on vasta seitsemänvuotias.


Ruokajuttu
Kolmistaan käveltiin ala-asteelta ylä-asteen ruokalaan. Ei me oltu parhaita kavereita, meillä oli vain yksi yhdistävä henkilö, jonka kanssa mä olin ja se toinen oli myös. Ei me oltu yleensä koskaan kolmistaan, kuin vain koulussa. Mä olin silti meidät yhdistävän henkilön kanssa huomannut, ettei tää kolmas syö kunnolla, vaikka eihän mekään aina koulun ruokia syödä. Kun lihapullaa puristi haarukalla vasten lautasta levisi sen alle kolme kertaa lihapullan kokoinen rasva lätäkkö ja juuri, kun olet nostamassa haarukkaa suullesi huomaat pullassa pienen jänteen palan. Silti me kyllä aina yritettiin edes salaattia tai näkkäriä syödä, mutta se kolmas, se ei aina edes ottanut tarjotinta vaan pelkän vesilasin. Sitä me ihmeteltiinkin ja sille sanottiinkin, mutta ei se itse pitänyt sitä ongelmana. Sille vaan ei maistunut koulun ruoka. Ja siihen vastaukseen me silloin tyydyttiinkin. Me oltiin silloin niin pieniäkin.