Sanapaja


	» Etusivu » Uutta » Kirkkonummen kirjaston ystävät » Nuoret » Lasten ryhmät » Näytelmä-sivusto » Lähetä teksti nuorten arvostelupalveluun

	» Kuinka minusta tuli sanapajalainen » SAM-tarina » Nuorten aikaisemmat tekstit » Nuorten arvostelupalvelu Kuinka minusta tuli sanapajalainen (1-3) 1. MARJO KULPAKKO Kirkkonummipäivillä 1999 oli kirjastossa sanapajan esittely ja siellä luin nuorten kirjoitamia tekstejä. Mä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, että mitään tällaista on ja koska pidin kirjoittamisesta päätin kokeilla. Silloin syksyllä aloitin ja vieläkin löydän itseni täältä kirjoittamasta. Syy siihen miksi olen jo monta vuotta ollut toiminnassa mukana on ensinnäkin se, että kirjoittaminen on hauskaa ja antoisaa. Se on yksi niistä asioista, joilla pystyn toteuttamaan itseäni. Sanapajassa oleminen on helpottanut kirjoittamisen harrastamista, sillä olen oppinut sielä erilaisia kirjoittamistapoja ja -muotoja. Omista teksteistä saamani palaute auttaa mua myös kirjoittamisessa. Sam-tarinan kirjoittaminen lähti käyntiin siitä, että sain käteeni muiden ryhmäläisteni suunnitteleman alkutilanteen, josta ryhdyin sitten suunnittelemaan oma tarinaani. Reilun kuukauden kypsyttelin suunnitelmaa päässäni ennen kuin aloitin itse kirjoittamisen. Mietin kirjoittaessani omia kokemuksiani, sillä aloitin itse juuri syksyllä lukion. Paljon kirjoitin vain kaikkea mitä mieleen tuli ja juonen kulku oli välillä aika poukkoileva. Puhtaaksikirjoittamisvaiheessa tekstiin tulikin todella paljon muutoksia. Linkit: Marjon vanhat tekstit Marjon Sam-teksti 2. INARI Olen pitänyt kirjoittamisesta ja lukemisesta niin kauan kuin muistan, kumpikin on aina ollut mielestäni hauskaa. Kouluissa vain kirjoitetaan aivan liian vähän ja ilman minkäänlaista ohjausta kirjoittaminen ei tahdo onnistua. Kuulin sanapajasta äidiltäni, joka oli nähnyt mainoksen kirjastossa. Sanapajassa käyminen kuulosti hyvältä idealta, joten liityin ryhmään. Taisin olla silloin viidennellä luokalla. Kävin sanapajassa vuoden verran , ja muistan olleeni ryhmän nuorimpia. Seuraavana vuonna en enää kuitenkaan jatkanut, sillä joku muu harrastus osui samalle päivälle. Yläasteella aloin kuitenkin ajatella asiaa enemmän ja kirjoittaminen tuntui entistä tärkeämmältä. Koulussakin kirjoitettiin enemmän, mutta minulle se ei riittänyt. Liityin sanapajaan uudelleen alottaessani yhdeksännen luokan. Sanapajan tapaamiskertoja on sen verran harvoin, että samaan aikaan ehdin harrastaa muutakin ja kertojen välissä jäi aikaa myös omalle kirjoittamiselle. Olen aina kirjoittanut itselleni, harva on nähnyt tekstejäni. Muut kuitenkin pystyvät antamaan uusia näkökulmia ja huomaavat epäjohdonmukaisuudet. Olen myös itse alkanut huomata teksteissäni usein toistuvat samankaltaisuudet. Samin tarina on pisimpiä prosesseja, joita olen kirjoittanut. Olen oppinut työskentelemään pitkäjänteisesti ja kirjoittamaan vaikkei huvittaisikaan, ennen kirjoitin vain kun siltä tuntui. Uusi tapa taas on hyvä tulevaisuuden kannalta, sillä tahtoisin joskus myöhemmin julkaistakin jotain. Inarin vanhat tekstit Inarin Sam-teksti 3 JOHANNA Pienenä rakastin satuja. Heräsin joka aamu kahdeksan aikaan kuuntelemaan Nalle Puh-kuunnelmaa radiosta. Iltaisin nukahdin iltasatujen turvalliseen tunnelmaan. Kasvaessani tämä asia ei muuttunut. Siirryin jatkuvasti aina vanhemmille tarkoitettuihin kirjoihin ja aloin myös tuottamaan itse omaa tekstiä. Yksikseen kirjoittaminen ei kuitenkaan aina tuntunut riittävältä. Ystäväni olivat liittyneet sanapajaan jo ennen minua. He kertoivat mielenkiintoisista kirjoitusaiheista ja mukavista illoista kirjastolla. Kun viikoittaisessa aikataulussa tapahtui muutos ja maanantai-iltani vapautui, päätin tarttua tilaisuuteen. V. 2000 liityin sanapajaan saadakseni ohjausta kirjoittamisessani. Jo alussa opin, ettei tekstin tarvitse aina käsitellä jotain suurta ja maailmaa mullistavaa. Kaikki tekstit ovat samanarvoisia. Sanapajasta tuli mukava ja rentouttava hetki viikkooni. Vapaa ilmapiiri mahdollisti uskaltautumisen lukea tekstejään myös muille ja saamaan palautetta. Uskon myös, että sanapajassa olen saanut valmiuksia säilyttää kirjoittaminen läpi elämän säilyvänä harrastuksena. Työskentelymme on huipentunut kahteen suurempaan projektiin. Näytelmämme ”Mitä voi ostaa, mitä voi vaihtaa” oli varsin suuri projekti, jota teimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuoden ajan. Siinä jokaisella meistä oli mahdollisuus luoda oma hahmonsa alusta asti. Saada se sopimaan suureen yhteiseen tarinaan. Linkit: Johannan vanhat tekstit Johannan Sam-tarina