Kosmopoliittinen patriootti?

Kevään 1919 vaalikiertuepuheet eivät olleet ensimmäinen yhteys, jossa Helle Cannelin esitti vetoomuksia kansallisen yhtenäisyyden puolesta, eivätkä viimeinenkään. Kirjoittaessaan vuonna 1910 sortovuosien tunnelmista Tampereen suomalaisen tyttökoulun toverikunnan lehteen otsikolla "suomen kansa" nuori patriootti julisti: "Olkaamme yksimielisiä, sillä yksimielisyys on voima! --- Pois puolueriidat! Yhdessä valvokaamme rakkaan maan ja kansamme etua!" Minään kiihkonationalistina minkäänikäistä Helle Cannelinia ei kuitenkaan tee mieli pitää. Jo 14-15-vuotiaan (vuonna 1911) hän päätyi kyseenalaistamaan sellaisen isänmaanrakkauden oikeutuksen, joka piti sisällään halveksuntaa tai vihaa tosia kansakuntia kohtaan, ja julisti "lempivänsä kaikkia maan kansoja", haluavansa ulottaa isänmaanrakkautensa "koko maailmaan". Kuvaavaa ehkämyös on, ettei Helle Kannilan talvi-ja jatkosodan aikaisista kirjoituksistaankaan ei voi oikein löytää sotaisuuden tai ryssävihan ilmauksia, joskin tietty kansallinen innostus tuntuisi tarttuneen häneenkin jatkosodan menestyksekkäältä näyttäneessä alkuvaiheessa. Niissä vaaditaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden nimissä yhteistyötä ja ponnistuksia yli luokka-, puolue- ja kielirajojen sodan eri kansalaisryhmille aiheuttamien taakkojen ja rasitusten tasaamiseksi, jos vedotaan kansallisen yhtenäisyydenkin puolesta.

Myöskään nuoren Helle Cannelinin lemmentunnustus kaikille maailman kansoille ei näyttäisi olleen ihan tyhjää sanahelinää. Esitelmistään ja kouluaineistaan päätellen Helle Cannelin tiesi vuosisadan alun koulutytöksi harvinaisen paljon eri maiden oloista. Hän oli ilmiselvästi lukenut tietokirjallisuutta koulukurssin ulkopuolelta, jopa vieraskielistäkin. Kansainvälinen suuntautuminen oli ominaista hänelle myöhemminkin. Kirjoitustensa perusteella hän tuntuisi seuranneen varsin aktiivisesti kirjastoalaa ja naiskysymystä koskevaa kansainvälistä keskustelua ja osanneen ottaa varsin paljon irti myös ulkomaille suuntautuneista opinto- ja kongressimatkoistaan, joita hän teki niin kirjasto- kuin naisasiavaikuttajanakin.

Takaisin edelliselle sivulle