Täytyykö äänetönnä, sanatonna alistua ja viimein ehkä sulautua yhteen Venäjän kanssa. Rupeammeko me tottelevaisina käyttämään Venäjän tapoja ja puhumaan Venäjän kiletä, jne. Ei, tuhannesti ei. Vielä on toivoa! (...) Meidän tulee tehdä kaikki. minkä suinkin voimme, kunnostautuaksemme Suomen kansalaisiksi, että ulkomaalaisetkin sen älyävät, sillä se merkitsee paljon. (...) Olkaamme yksimielisiä, sillä yksimielisyys on voima! (...) Pois puolueriidat! Yhdessä valvokaamme rakkaan maamme ja kansamme etua! Näyttäkäämme sortajallemme, että meillä on kykyä pysyä pystyssä, (...) vaikak he kuinka meitä sortaisivat! (...) Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi!
(Helle Cannelinin kirjoituksesta toverikunnan lehteen 2.12.1910)