Hän oli myös aktiivisesti itse mukana organisoimassa naisten yhteistoimintaa. Hän oli talvisotaa edeltävien yleisharjoitusten aikana pystyttämässä Suomen Naisten Vapaaehtoista Työvalmiuskeskusta, jossa toimi myös varapuheenjohtajana. Keskuksen tarkoituksena oli saada kortistoitua vapaaehtoinen naistyövoima, joka oli halukas osallistumaan poikkeuksellisten olojen aiheuttamiin, etupäässä sosiaalisiin tehtäviin. Keskukseen kuului loppuvuodesta 1939 jo 36 naisjärjestöä. Alaosastoja oli eri lääneissä ja kunnissa, joten verkostoon kuului koko Suomi. Keskus oli joka taholla kiinteässä yhteydessä Vapaan Huollon paikallisosastojen kanssa.
Helle Kannila pyrki kasvattamaan suomalaisten naisten yhteishenkeä myös yrittämällä hälventää naisasiapiireissä vallitsevia ennakkoluuloja naisten maanpuolustusjärjestön, Lotta Svärdin toimintaa kohtaan. Naisten Äänessä vuonna 1941 julkaistussa kirjoituksessaan "Mahtava naisten aikaansaannos", joka liittyi Lotta-järjestön 20-vuotisjuhlallisuuksiin, Helle Kannila toteaa järjestön toiminnan talvisodan aikana näyttäneen järjestön "voiman ja merkityksen" naisten yhteishengen luojana ja yhteistyön organisoijana sekä naisten kansalaiskasvatuksen edistäjänä. Hän katsoo käyneen selväksi, että "naisliikkeen edustajien on epäilemättä tunnustettava oikeaksi Lotta Svärd - yhdistyksen keskusjohtokunnan puheenjohtajan (Fanny Luukkosen) sanat, että Lotta Svärd -liikkeessä on toteutunut eräs naisasian ydin: naisille osa ja vastuu kansakunnan yhteisistä kohtaloista".
(Lähteet: mainitut artikkelit)